Los Angeles

Olen nyt käynyt Kaliforniassa joka kesä useamman vuoden ajan. Tulen tänne Thousand Oaksiin Los Angelesin lähistölle, tätini luokse. Marita on asunut Kaliforniassa amerikkalaisen miehensä kanssa jo pitkään ja paikasta on muodostunut minulle kuin toinen koti.

Ensimmäinen Amerikka-päivä oli yhtä juhlaa. Marita tuli minua lentokentälle vastaan Starbucksin smoothien kanssa ja sai nähdä melko leveän hymyn minun kasvoillani! Ajelimme kentältä kotiin Malibun rantakadun viertä ja Kalifornian aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kotona pääsin pitkästä aikaa lämpimään suihkuun, edellisestä olikin jo vierähtänyt yli kuukausi... Heitin myös vaatteet pesukoneeseen ja sain puhdasta päälle. Vaikka suurin osa vaatteista on pinttyneitä liasta, osa kuitenkin sentään tuoksui puhtaalle, tahroista huolimatta. Naapurin tuttu saksalaisparikunta, Gerda ja Klaus, olivat valmistaneet meitä varten juhlaillallisen ja niinpä suuntasimme naapuriin kylään. Pian lautasella köllötti ehkä maailman suurin pihvi joka maistui taivaallisen hyvältä kaikkien nuudelisössöjen jälkeen. Jälkkäriksi maistelimme italialaista jäätelöä shampanjan kanssa! Tunsin oloni prinsessaksi :)

Seuraavana päivänä sain nauttia todellisesta hemmottelusta. Marita on ammatiltaan kosmetologi ja pääsin hänen salonkiinsa kasvo- ja jalkahoitoon. Kasvohoidon jälkeen naama tuntui kummallisen puhtaalta, ihan kuin paksu naamari olisi otettu kasvoilta. Jalkahoito oli myös melkoinen elämys ja jollain ihmeellä Maritan kolleega sai varpaani herätettyä henkiin. Kyllä hän mainitsi ohimennen että olet vissiin ollut aika paljon ilman kenkiä. Mitä lie yritti vihjailla ;)

Pari ensimmäistä päivää meni ihan vain ihmetellessä sitä tosiasiaa että pääsin tänne saakka. Vaikka en ole vielä lähelläkään kotia, tämä tuntuu jo melkein maalilta. Viiden kuukauden reppuelämä on nyt loppu ja saan oikeasti nauttia "tavallisesta" lomasta. Olen ollut reissun aikana erittäin sitkeä enkä ole ostanut matkan varrelta oikeastaan mitään. Jokaisesta maasta on kasa postikortteja, koska ne olivat riittävän pieniä eivätkä paina paljon. Muuten olen säästänyt kaiken ostos-innokkuuden tänne Amerikkaan. Ja voitte vain arvata kuinka pahasti koko homma lähti käsistä! Lähin ostoskeskus sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä ja Oaks:sta löytyy kaikki se mistä näen unia. Olen upottanut kauppoihin laittoman paljon aikaa sekä jokaisen viimeisen pennin jota tililtä vielä löytyi. Ja mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyikään!

Ostoksilläkäynti on kuitenkin pistänyt myös ajattelemaan muita tärkeitä asioita. Olen koko matkan ajan kertonut kotiväelle kuinka tavara ei enää merkitse minulle niin paljon, sen sijaan olen oppinut antamaan muille asioille enemmän arvoa. Se että olen nyt suorastaan juossut kaupasta toiseen melkein joka päivä, on pistänyt miettimään kuinka pysyviä nämä hehkuttamani muutokset nyt sitten ovatkaan. Olenkin yllättänyt itseni monesti miettimästä tarvitsenko oikeasti tätä kaikkea, vai voisinko jättää jotain ostamatta. Vaikka olen päätynyt palkitsemaan itseni ja rohkeuteni usealla paketilla, toivon silti että en unohda matkan aikana nähtyjä asioita. Uskon että moni asia on jäänyt niin syvälle mielen sopukoihin, että tiedän mikä on oikeasti tärkeintä kaikkien näiden ostoskassien keskellä. Aika näyttää miten kaikki asettuu uomiinsa kun tulen takaisin kotiin. Vaikka rakastan ostoksilla käymistä ja kaupoissa pyörimistä, veikkaisin että olen jatkossa huolellisempi heräteostosten kanssa. Tätä ainakin toivon ihan oikeasti.

Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet niin vauhdilla etten ole edes huomannut ajankulua. Parasta juuri tällä hetkellä on Maritan laittama normaali kotiruoka! Ja kuinka ihanaa on mennä isoon ruokakauppaan josta löytyy kaikkea mitä haluaa! Pitkästä aikaa olen saanut herkutella tuoreilla vihanneksilla ja maidolla. Ette muuten usko miten hyvälle tomaatti voi maistua tai kuinka nopeasti voi juoda litran maitoa, jos ei ole saanut kumpaakaan pariin kuukauteen. En muista kirjoitinko aikaisemmin ruokalistastani jonka olen tehnyt kotiin. Listalta löytyy kaikkea sellaista jota on tullut ikävä matkan varrella. Ruisleipä ja salmiakki on tietysti alleviivattu jo monta kertaa, mutta listalta löytyy myös puhtaat kotimaiset vihannekset ja marjat sekä ihan tavallinen viili. Enpä olisi lähtiessä uskonut että näitä tulee eniten ikävä, mutta niin vain kävi. Niinpä olenkin ihan tosissani nauttinut amerikkalaisten ruokakauppojen tarjonnasta ja herkutellut kaikella ihanan tavallisella ja tutulla ruualla :) Ruisleipä ja viili antavat vielä odottaa, mutta jaksan kyllä näillä eväillä Suomeen saakka!

Arki täällä sujuu todella nopeasti. Olen käynyt Maritan luona jo niin monta kertaa että korttelit ovat tutut ja osaan ajella Maritan autolla sinne ja tänne. Yksi asia jaksaa silti ihmetyttää minua joka vuosi ja niin on tälläkin kertaa. Amerikassa kaikki on aivan järkyttävän suurta! Ensinnäkin se maitotölkki on puolet suurempi kuin suomalainen versio. Karkkipusseista riittää herkuteltavaa kuukaudeksi ja ravintola-annosta ei jaksa ikinä loppuun saakka. Täällä alkusalaattilautanen on siskoni sanoja lainatakseni pesuvadin kokoinen ja pieni pizza vastaa suomalaista perhepizzaa. Aamulenkillä tien vieressä olevat havunneulaset ovat 30 senttiä pitkiä ja puussa hyppelevät oravat kissan kokoisia. Olisin ostanut uuden shampoon, mutta päätin lainata Maritan shampoota, koska uusi pullo olisi ollut minimissään litran pullo. Vaikka melkein kaikki on yltiöpäisen suurta, yllättäen vaatekaupassa myydäänkin pieniä kokoja. Lähes kaikki suosikkikauppani myyvät liikkeissään pienempiä kokoja kuin mitä minä ostaisin. Esim. farkuissa ei ole tarjolla minulle sopivaa pituutta, sen sijaan liikkeen myyjät ohjaavat sinut mielellään tilaamaan kokosi netistä. Ihmettelin tätä ja myyjät kertoivat minulle että isokokoiset amerikkalaiset eivät halua tulla liikkeisiin, vaan kokevat mielekkäämmäksi tilata vaatteensa netin tai katalogien kautta. Minusta tämä oli yllättävää, koska tosiasia on kuitenkin se että isokokoisille olisi täällä aivan valtavat markkinat. Ja onhan täällä erilaisia liikkeitä, joista jokainen varmasti löytää oman kokonsa, mutta en olisi arvannut että minäkin joudun nettitilaajien kastiin koska olen liian iso liikkeissä oleviin kokoihin. Oli niin tai näin, sain itselleni farkut ja kaikkea muutakin tuikitarpeellista, joten ei hätää, rinkka on varmasti täynnä kun tulen kotiin!

Vielä olisi pari viikkoa aikaa lomailla ennen kotimatkaa. Vietän täällä Maritan luona kolmannenkin viikon ja sitten teen vielä yhden reissun ennen kuin lähden kohti Helsinkiä. Hyvä ystäväni menee naimisiin Seattlessa ja pääsen osallistumaan häihin viimeisenä viikonloppuna. Kotiinpaluu alkaa jo lähestyä, mutta ehdin vielä nauttia vapaudesta :)

Tiina