Los Angeles

Olen nyt käynyt Kaliforniassa joka kesä useamman vuoden ajan. Tulen tänne Thousand Oaksiin Los Angelesin lähistölle, tätini luokse. Marita on asunut Kaliforniassa amerikkalaisen miehensä kanssa jo pitkään ja paikasta on muodostunut minulle kuin toinen koti.

Ensimmäinen Amerikka-päivä oli yhtä juhlaa. Marita tuli minua lentokentälle vastaan Starbucksin smoothien kanssa ja sai nähdä melko leveän hymyn minun kasvoillani! Ajelimme kentältä kotiin Malibun rantakadun viertä ja Kalifornian aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kotona pääsin pitkästä aikaa lämpimään suihkuun, edellisestä olikin jo vierähtänyt yli kuukausi... Heitin myös vaatteet pesukoneeseen ja sain puhdasta päälle. Vaikka suurin osa vaatteista on pinttyneitä liasta, osa kuitenkin sentään tuoksui puhtaalle, tahroista huolimatta. Naapurin tuttu saksalaisparikunta, Gerda ja Klaus, olivat valmistaneet meitä varten juhlaillallisen ja niinpä suuntasimme naapuriin kylään. Pian lautasella köllötti ehkä maailman suurin pihvi joka maistui taivaallisen hyvältä kaikkien nuudelisössöjen jälkeen. Jälkkäriksi maistelimme italialaista jäätelöä shampanjan kanssa! Tunsin oloni prinsessaksi :)

Seuraavana päivänä sain nauttia todellisesta hemmottelusta. Marita on ammatiltaan kosmetologi ja pääsin hänen salonkiinsa kasvo- ja jalkahoitoon. Kasvohoidon jälkeen naama tuntui kummallisen puhtaalta, ihan kuin paksu naamari olisi otettu kasvoilta. Jalkahoito oli myös melkoinen elämys ja jollain ihmeellä Maritan kolleega sai varpaani herätettyä henkiin. Kyllä hän mainitsi ohimennen että olet vissiin ollut aika paljon ilman kenkiä. Mitä lie yritti vihjailla ;)

Pari ensimmäistä päivää meni ihan vain ihmetellessä sitä tosiasiaa että pääsin tänne saakka. Vaikka en ole vielä lähelläkään kotia, tämä tuntuu jo melkein maalilta. Viiden kuukauden reppuelämä on nyt loppu ja saan oikeasti nauttia "tavallisesta" lomasta. Olen ollut reissun aikana erittäin sitkeä enkä ole ostanut matkan varrelta oikeastaan mitään. Jokaisesta maasta on kasa postikortteja, koska ne olivat riittävän pieniä eivätkä paina paljon. Muuten olen säästänyt kaiken ostos-innokkuuden tänne Amerikkaan. Ja voitte vain arvata kuinka pahasti koko homma lähti käsistä! Lähin ostoskeskus sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä ja Oaks:sta löytyy kaikki se mistä näen unia. Olen upottanut kauppoihin laittoman paljon aikaa sekä jokaisen viimeisen pennin jota tililtä vielä löytyi. Ja mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyikään!

Ostoksilläkäynti on kuitenkin pistänyt myös ajattelemaan muita tärkeitä asioita. Olen koko matkan ajan kertonut kotiväelle kuinka tavara ei enää merkitse minulle niin paljon, sen sijaan olen oppinut antamaan muille asioille enemmän arvoa. Se että olen nyt suorastaan juossut kaupasta toiseen melkein joka päivä, on pistänyt miettimään kuinka pysyviä nämä hehkuttamani muutokset nyt sitten ovatkaan. Olenkin yllättänyt itseni monesti miettimästä tarvitsenko oikeasti tätä kaikkea, vai voisinko jättää jotain ostamatta. Vaikka olen päätynyt palkitsemaan itseni ja rohkeuteni usealla paketilla, toivon silti että en unohda matkan aikana nähtyjä asioita. Uskon että moni asia on jäänyt niin syvälle mielen sopukoihin, että tiedän mikä on oikeasti tärkeintä kaikkien näiden ostoskassien keskellä. Aika näyttää miten kaikki asettuu uomiinsa kun tulen takaisin kotiin. Vaikka rakastan ostoksilla käymistä ja kaupoissa pyörimistä, veikkaisin että olen jatkossa huolellisempi heräteostosten kanssa. Tätä ainakin toivon ihan oikeasti.

Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet niin vauhdilla etten ole edes huomannut ajankulua. Parasta juuri tällä hetkellä on Maritan laittama normaali kotiruoka! Ja kuinka ihanaa on mennä isoon ruokakauppaan josta löytyy kaikkea mitä haluaa! Pitkästä aikaa olen saanut herkutella tuoreilla vihanneksilla ja maidolla. Ette muuten usko miten hyvälle tomaatti voi maistua tai kuinka nopeasti voi juoda litran maitoa, jos ei ole saanut kumpaakaan pariin kuukauteen. En muista kirjoitinko aikaisemmin ruokalistastani jonka olen tehnyt kotiin. Listalta löytyy kaikkea sellaista jota on tullut ikävä matkan varrella. Ruisleipä ja salmiakki on tietysti alleviivattu jo monta kertaa, mutta listalta löytyy myös puhtaat kotimaiset vihannekset ja marjat sekä ihan tavallinen viili. Enpä olisi lähtiessä uskonut että näitä tulee eniten ikävä, mutta niin vain kävi. Niinpä olenkin ihan tosissani nauttinut amerikkalaisten ruokakauppojen tarjonnasta ja herkutellut kaikella ihanan tavallisella ja tutulla ruualla :) Ruisleipä ja viili antavat vielä odottaa, mutta jaksan kyllä näillä eväillä Suomeen saakka!

Arki täällä sujuu todella nopeasti. Olen käynyt Maritan luona jo niin monta kertaa että korttelit ovat tutut ja osaan ajella Maritan autolla sinne ja tänne. Yksi asia jaksaa silti ihmetyttää minua joka vuosi ja niin on tälläkin kertaa. Amerikassa kaikki on aivan järkyttävän suurta! Ensinnäkin se maitotölkki on puolet suurempi kuin suomalainen versio. Karkkipusseista riittää herkuteltavaa kuukaudeksi ja ravintola-annosta ei jaksa ikinä loppuun saakka. Täällä alkusalaattilautanen on siskoni sanoja lainatakseni pesuvadin kokoinen ja pieni pizza vastaa suomalaista perhepizzaa. Aamulenkillä tien vieressä olevat havunneulaset ovat 30 senttiä pitkiä ja puussa hyppelevät oravat kissan kokoisia. Olisin ostanut uuden shampoon, mutta päätin lainata Maritan shampoota, koska uusi pullo olisi ollut minimissään litran pullo. Vaikka melkein kaikki on yltiöpäisen suurta, yllättäen vaatekaupassa myydäänkin pieniä kokoja. Lähes kaikki suosikkikauppani myyvät liikkeissään pienempiä kokoja kuin mitä minä ostaisin. Esim. farkuissa ei ole tarjolla minulle sopivaa pituutta, sen sijaan liikkeen myyjät ohjaavat sinut mielellään tilaamaan kokosi netistä. Ihmettelin tätä ja myyjät kertoivat minulle että isokokoiset amerikkalaiset eivät halua tulla liikkeisiin, vaan kokevat mielekkäämmäksi tilata vaatteensa netin tai katalogien kautta. Minusta tämä oli yllättävää, koska tosiasia on kuitenkin se että isokokoisille olisi täällä aivan valtavat markkinat. Ja onhan täällä erilaisia liikkeitä, joista jokainen varmasti löytää oman kokonsa, mutta en olisi arvannut että minäkin joudun nettitilaajien kastiin koska olen liian iso liikkeissä oleviin kokoihin. Oli niin tai näin, sain itselleni farkut ja kaikkea muutakin tuikitarpeellista, joten ei hätää, rinkka on varmasti täynnä kun tulen kotiin!

Vielä olisi pari viikkoa aikaa lomailla ennen kotimatkaa. Vietän täällä Maritan luona kolmannenkin viikon ja sitten teen vielä yhden reissun ennen kuin lähden kohti Helsinkiä. Hyvä ystäväni menee naimisiin Seattlessa ja pääsen osallistumaan häihin viimeisenä viikonloppuna. Kotiinpaluu alkaa jo lähestyä, mutta ehdin vielä nauttia vapaudesta :)

Tiina

Takaisin Rarolla

Viimeinen viikko Cookin Saarilla alkoi kaatosateessa. Edellisellä viikolla alkanut myrsky piti kaikkia sisällä vielä parin päivän ajan. Vettä tuli vaakatasossa ja tuuli heilutti palmuja aamusta iltaan. Päivittäinen jännitysmomentti syntyi siitä, kun kookospähkinät alkoivat lentämään palmuista alas ja kopsahtelivat milloin minnekin. Yksi reissaaja tiesi kertoa että Tyynellämerellä henkivakuutuksissa on poikkeuksina se, jos sinulla putoaa kookospähkinä päähän - tällöin ei tule korvauksia. Olin aikaisemmin nauranut asialle, lähinnä sen takia että ajattelin sen olevan niin harvinaista. Myrskyn vuoksi pähkinöitä lenteli kuitenkin siihen malliin, että putoileviin kookospähkinöihin oli oikeasti varauduttava. Meillä mm. korjattiin hostellin kattoa kun kivikovat pähkinät tekivät kattoon klommoja. Ja voitte arvata kuinka kiva on herätä keskellä yötä siihen kun pähkinä kolahtaa katolle...


Vihdoin myrsky ja vesisade hellittivät ja pääsin vielä rannalle nauttimaan. Viimeinen majoituspaikka oli upean laguunin äärellä ja ranta oli ihana! Hiekka oli hienompaa kuin ensimmäisellä viikolla saaren toisella puolella ja koska ranta on normaalikelillä tuulen suojassa, hiekkarannalla riitti auringonpalvojia aina kun aurinko paistoi. Parin päivän löhöilyn jälkeen ajattelin pistää Samoalla oppimani kookospähkinäkikat testaukseen. Myrskyn jäljiltä rannalla oli valinnanvaraa ja hetken ravistelun jälkeen löysin hiekalta juuri sopivan pähkinän. Pähkinässä tuntui olevan sopivasti vettä sisällä ja kuori oli pikkuisen pehmennyt kosteudesta. Tunnin päästä olin käyttänyt kaiken energiani pähkinän hajottamiseen, mutta uurastus palkittiin. Kuorin kookospähkinän paljain käsin ilman yhtään työkalua tai apuvälinettä! Heitin kuoren sivuun ja löysin pähkinästä heti oikean kohdan. Tein pienen reiän pähkinän ainoaan pehmeään pisteeseen ja kaadoin tuoreen kookosveden kurkusta alas. Vähänkö oli voittaja-fiilis! Kun pähkinä oli tyhjä vedestä, napautin sitä isoon rantakiveen ja sain pähkinän heti halki. Tässä vaiheessa huonekaverini alkoi jo taputtamaan, hän ei ollut uskonut että pystyisin tekemään pähkinälle yhtään mitään. Söimme kookoksen kimpassa ja totesimme että taidan olla melkein valmis kotimatkalle, sillä näillä taidoilla minut saattaa kohta sekoittaa Disneyn Viidakkokirjan Mowgliin. Me ainakin oltiin sitä mieltä :)

Hostelliin sattui samalle viikolle paljon reissaajia, joille tämä viikko oli melkein viimeinen ennen kotimatkaa. Päätimme pitää parit kunnon bileet kaikkien onnistuneiden matkojen kunniaksi. Iltaohjelmat koostuivat minigolfista, limbokisoista, pöydällä tanssimisesta, yöuinneista tähtitaivaan alla, harvinaisen upeista auringonlaskuista ja tietenkin aika monesta pinâ coladasta! Lauantai-aamuna lähdimme taas markkinoille, tällä kertaa hakemaan viimeiset eksoottiset hedelmät ennen lähtöä. Teimme viimeisiä tuliaisostoksia ja lähetimme postikortit matkaan. Illalliseksi syötiin viimeinen purkki tonnikalaa ja keitettiin spagetin jämät. Porukalla vannottiin että kukaan ei syö kumpaakaan kunhan joskus päästään kotiin saakka!

Viimesenä iltana meitä lähti kentälle useampi reissaaja. Minun kanssa samalle Losin lennolle oli lähdössä 3 kaveria. 10-matkan bussilipuissa oli juuri yhdet matkat jäljellä, mutta bussin sijaan päädyimme kokeilemaan jotain paljon jännittävämpää. Bussi kulkee saarella kerran tunnissa myötäpäivään ja kerran tunnissa vastapäivään. Aikaisemmin päivällä saarella oli sattunut pieni vahinko, jossa henkilöauto oli tönäissyt toista busseista, niin että bussin etuvalo oli mennyt rikki. Saarella ei ole katuvaloja, joten ilta-ajossa oli vain toinen bussi, koska toisella ei ollut valoja. Olisimme joutuneet kiertämään pyöreän saaren melkein kokonaan, koska meidän epäonneksi juuri se lyhyemmän etapin bussi oli peruttu. Yksi porukastamme kyllästyi odottamaan bussia ja päätti ryhtyä liftaamaan. Me muut nauroimme tilanteelle ja olin varma ettei tieltä aja yhtään autoa, varsinkaan sellaista johon kaikki mahtuisimme rinkkojen kanssa. Kuinka ollakaan mutkan takaa kurvasi samantien iso jeeppi, joka pysähtyi heti tien viereen. Autosta kömpi nuori mies lentokenttätullin univormussa ja hän kertoi ottavansa meidät mielellään kyytiin, kun on kumminkin menossa kentälle töihin! Heitimme rinkat kyytiin ja pääsimme jeepillä perille. Kentällä vielä ihmettelin tuuriamme ja liftaamisen keksinyt mies kertoi liftanneensa koko kuluneen viikon. Edellisenä päivänä hän oli kuulemma ollut terveysministerin kyydissä ja sitä edellisenä päivänä parlamentin puhemiehen autossa. Naureskelin itsekseni että liftaus kruunasi Cookin Saarten reissun - tätä ei voi tapahtua missään muualla kuin pienellä Tyynenmeren saarella jossa on yksi saaren ympäri kulkeva autotie!

Pääsimme vihdoin koneeseen ja vedimme peitot korviin. Yölento Losiin kestää 9,5 tuntia ja matkalla ei ole mitään nähtävää. Lentäjä toivotti kaikille hyvää yötä ja sanoi herättävänsä meidät kahdeksan tunnin kuluttua, kun aamuaurinko nousee ja Amerikan manner alkaa lähestyä. Ja niinhän siinä kävikin - heräsin seuraavana aamuna lentäjän kuulutukseen ja siihen kun lentoemot tarjoilivat aamupalaksi pannukakkuja valkosuklaakastikkeella! Kuka ikinä sanoi ettei lentokoneruoka voi olla hyvää!! Herkuttelimme vierustoverini kanssa ja olimme yhtä mieltä siitä että tämä aamiainen voitti tölkkitonnikalan mennen tullen. Hetken päästä tuttu smog (saasteverho taivaalla) tuli näkyviin ja Los Angelesin pilvenpiirtäjät pilkottivat utuisen ilman seasta. Maankamaralla tullissa tumma mies kysyi miksi tulen Amerikkaan. Vastasin että tulen tätini luokse ja sain kuulla vastaukseksi "taas?"

Kyllä - taas! Täällä ollaan ja tällä kertaa kuukauden ajan! Reppureissaaja pääsee nyt lämpimään suihkuun, saa päälleen puhtaat vaatteet ja lähtee vihdoin ostoksille :)

Tiina