Rainbow Beach ja Brisbane

Hervey Baylta matka jatkui taas Greyhound-bussilla, tällä kertaa Rainbow Beachille. Perillä odotti pienen pieni surffikylä, vielä huomattavasti pienempi kuin Airlie Beach, josta lähdin purjehdukselle. Rainbow Beach on saanut nimensä värikkään rantahiekkansa vuoksi. Rantatörmät ovat kuin sateenkaaria eri väristen hiekkaraitojen vuoksi. Ilta-auringossa värit näyttävät erilaisilta kuin päivällä, joten valokuvattavaa riitti jälleen kerran. Rainbow Beachilta löytyi myös samoja tuulen muokkaamia hiekkakenttiä, joita olin nähnyt Fraser Islandilla. Iltaohjelmassa olikin siis hiekkasurffausta, bumerangin heittoa ja auringonlaskun tuijotusta. Bumerangin heitosta totean vain että hankalaa oli. Saimme oppaalta tarkat ohjeet miten homman pitäisi toimia. Kaikki heittivät puukapulaansa samaan suuntaan, jotta vahingoilta vältyttäisiin. En yllättynyt kun minun bumerangini lähtikin väärään suuntaan ja kolahti opasta nilkkaan... Ilmeisesti minusta ei tule aboriginaalia nyt eikä tulevaisuudessa, taitaisi jäädä ruoka saalistamatta näillä taidoilla!

Vietin Rainbowlla yhden yön ennen matkaa seuraavaan suurkaupunkiin, Brisbaneen. Tähän kaupunkiin minua jo odotettiinkin, koska olin jo etukäteen sopinut missä asustelen kaupunkipäivät. Ennen kun lähdin Suomesta, sain erään suomalaisperheen yhteystiedot, he asuvat täällä Brisbanessa. Perhe on työkomennuksella kahden vuoden ajan. Perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi 5 lasta, 7- ja 5 vuotiaat tytöt, 3-vuotias poika sekä vajaan kahden vuoden ikäinen tyttö ja vielä kolmeviikkoinen tyttövauva! Olin sopinut perheen äidin Ullan kanssa että saan asua heidän luonaan, jos juttelen lapsille suomea. Aika hyvä diili reppureissaajalle, joten otin tarjouksen vastaan ilomielin!

Perhe asuu 20 minuutin bussimatkan päässä Brisbanen keskustasta, joten saavuttuani kaupunkiin etsin itseni esikaupunkiin nimeltä Stafford. Stafford muistutti paljon Tikkurilaa kokonsa puolesta, joten paikka tuntui heti kodilta. Perheellä on täällä iso omakotitalo, jonka alakertaan on rakennettu autotallin paikalle ylimääräinen vierashuone omalla sisäänkäynnillä. Sain koko huoneen käyttööni ja lisäksi myös oman pesutuvan, suihkuhuoneen ja pienen keittiönurkkauksen. Ulla kertoi että he ovat usein majoittaneet reppureissajia, ystäviä ja sukulaisia sekä muita satunnaisia ohikulkijoita, joten heillä oli jo selvä systeemi miten homma saadaan hyvin toimimaan. Sain kutsun osallistua perheen illalliselle joka päivä, jos vain haluan. Nälkäisenä reissaajana tämä tuntui vähintäänkin hyvältä ajatukselta ja niinpä löysin itseni perheen ruokapöydästä jokaisena iltana seuraavan viiden päivän ajan. Ulla piti huolen että heidän kotinsa oli kuin minunkin kotini, tarjolla oli mm. perunoita ja lihakastiketta, fetapiirakkaa, grilliherkkuja kanasta ja vihanneksista ja jälkkäriksi omenapiirakkaa ja kuin kirsikkana kakun päällä Ulla leipoi korvapuusteja, koska oli saanut jostain käsiinsä suomalaista raesokeria! Oli ihanaa saada tavallista suomalaista kotiruokaa, puhumattakaan niistä pullista. Hyvä ettei itku tullut kun sain pullan suuhuni ja mietin oman äitin tekemiä pullia, oli meinaan todella hyvää!

Päivät sujuivat muutenkin paljolti perheen ehdoilla. Leikin paljon lasten kanssa ja puuhastelin heidän kanssaan kaikkea mahdollista. Ohjelmassa oli mm. vesipyssysotaa, trampoliinihyppelyä, hiusten letitystä, leikkikokkaamista muoviastioilla, piirtämistä ja askartelua sekä tietysti uskomaton määrä suomalaisten kirjojen lukua, erityisesti iltasatuina. Jostain syystä olin suosittu lukija ja lapset halusivat että luen heille joka ilta, milloin mistäkin tarinasta. Perheen kanssa vietetty aika tuntui menevän kuin siivillä, nautin olostani todella paljon. Lasten kanssa oli tosi mukavaa puuhastella ja vanhempien kanssa käytiin monta hyvää keskustelua lasten mentyä nukkumaan. Oli myös virkistävää puhua suomea pitkästä aikaa, huomasin kuinka helppa sitä onkaa ilmaista itseään kun ei tarvitse yhtään miettiä, sanat tulevat suusta niin helposti. Vaikka englanti sujuu minulta erittäin hyvin, oma äidinkieli on silti aina eri tavalla helpompi.

Olen usein miettinyt voisinko asua joskus ulkomailla vähän pidemmän pätkän. En ole koskaan vienyt ajatusta sen pidemmälle, mutta aina se on ollut jossain ajatuksissa. Oli kiva huomata että tällainen viisilapsinen perhekin voi saada homman toimimaan, miksen siis minäkin. Tämä perhe ja etenkin lapset olivat sopeutuneet uuteen kotimaahan aivan loistavasti. Lapsilla riitti joka päivä aivan hirveäsit kerrottavaa siitä mitä kaikkea ovat Australiassa nähneet ja tehneet. Suurin ero suomeen nähden taitaa kuitenkin olla se että kaksi vanhinta tyttöä ovat jo koulussa, täällä kouluun mennään jo viisivuotiaana. Koulupäivät alkavat yhdeksältä ja päättyvät kolmelta, sisältäen mm. matematiikka ja äidinkieltä. Kyseessä ei siis ole mikään leikkikoulu, vaan pienet lapset oikeasti opiskelevat tuntitolkulla viikoittain. Toisaalta siinä sivussa kaksi vanhinta lasta puhui jo tässä vaiheessa melko hyvää englantia ja olivat tavanneet luokillaan lähes 30 eri kansallisuutta. Normaalin koulunkäynnin lisäksi he olivat siis saaneet myös paljon muita hyödyllisiä kokemuksia joista on heille varmasti suuri etu elämässään.

Vaikka aikani Brisbanessa menikin paljolti perheen kanssa, ehdin silti käydä mm. paikallisessa koalapuistossa. Lone Koala Sanctuary hoitaa yli 130:ntä koalaa, kenguruita, krokotiileja ja tietenkin niitä cassoware-lintuja, joista olin jo paljon kuullut naamiaisia myöten. En ollut eläissäni nähnyt koalaa, joten puisto oli ehdottomasti nähtävä. Vietinkin paikan päällä melkein koko päivän keräten kameraani yli 80 valokuvaa nukkuvista karvapalloista. Menetin sydämeni aivan täysin näille herttaisille laiskiaisille! Päivän ehdoton kohokohta oli saada koala syliini :) En ikinä unohda koalan pehmeää turkkia käsivarsillani! Täytyy varmaan kehystää tuosta otettu kuva, on sen verran ihana otus sylissä :)

Brisbanesta jäi mieleen myös erinomaisesti toimiva julkinen bussiliikenne. Bussit kulkevat tiheään, eivätkä käytännössä ikinä olleet myöhässä. Tiedä sitten johtuuko lumesta vai mistä, mutta Suomessa julkisen liikenteen aikatauluttömuus ärsyttää todella paljon. Oli erityisen mukavaa kulkea kaupunkia ristiin rastiin kun bussiliikenne toimi kellontarkasti. Busseista on myös todettava se, että kuljettajilla on aina aikaa auttaa sinua. Kun astut bussiin sisään, kuljettaja tervehtii jokaista ja yhtälailla matkustajat tervehtivät kuljettajaa. Sama toimii myös kun bussista lähdetään, kuljettajalle huudetaan kiitos ennen kuin poistutaan ja kuski myös vastaa tähän iloisesti. Jokainen kuski neuvoo sinua minne olet menossa ja missä pitää jäädä pois. Jos jostain syystä olet pihalla (kuten minä olin), kuski pysäyttää ajokkinsa juuri siihen kohtaan mihin olet menossa, oli siinä sitten virallista pysäkkiä tai ei. Taidan tuoda nämä kohteliaisuusfraasit mukanani Suomeen ja oudoksuvien tuijotustenkin uhalla alan tervehtimään bussikuskeja ja kiittämään kun olen perillä! Saa nähdä miten tähän reagoidaan, toivottavasti tarttuu muihinkin, sillä näinkin pienellä asialla oli aivan valtava vaikutus bussimatkustamiseen - se oli nimittäin oikein miellyttävää!

Brisbanessa tapasin myös tuttuja kasvoja kun törmäsin muutamaan jo aikaisemmin matkan varrella tavattuihin reissaajiin. Julia, jonka olin tavannut Fraser Islandilla, kertoi että on matkustamassa Sydneyyn samalla aikataululla kuin minäkin, joten päätimme jatkaa reissua yhdessä. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa joku jonka kanssa reissata, seura tuntuu tosi kivalta! Seuraava etappi on reilun tunnin päässä, Surfer´s Paradise - here I come!

Tiina

Airlie Beach ja Frasier Island

Saavuin Airlie Beachille 9 tunnin bussimatkan päätteeksi. Koko kylä on periaatteessa satama sieltä lähteville erilaisille veneille ja laivoille. Pääkadun varrelta löytyy 6 hostellia, 10 ravintolaa, 12 surffivaatteita myyvää kauppaa, ainakin 10 matkatoimistoa jotka myyvät kaikki samoja matkoja sekä Greyhoundin bussipysäkki reissaajille. Minulla oli jo kaikki tarpeellinen varattuna, joten etsin nopeasti hostellini ja menin suoraan nukkumaan. Jostain syystä Mission Beachin pirskeet vaativat veronsa ja olin aina vain väsynyt, uni tuli siis helposti :)

Maanantai-aamuna lähdin tekemään lähtöselvitystä purjehdukselle. Olin varannut itselleni kahden yön katamaran-retken. Kolmen päivän aikana oli tarkoitus kiertää muutama hyvä snorklauspaikka Suurelta Valliriutalta sekä rantautua yhdelle itärannikon kauneimmista rannoista, Whitehaven Beachille. Venesatama löytyi nopeasti ja perillä huomasin että paatille tuli 24 muutakin reissaajaa, joten kavereita oli enemmän kuin tarpeeksi. Tähän saakka olen tavannut paljon itseäni nuorempia reissaajia, joten olin ilahtunut kun huomasin että tälle reissulle tuli mukaan minun ikäisiä matkustajia.

Tuulisen sään vuoksi purjehtiminen olikin lähinnä horisonttiin keskittymistä. Kahden päivän aikan popsin paketillisen pahoivointipillereitä ja juttelin muiden merisairaiden kanssa. Kaikesta tästä huolimatta reissu oli oikein onnistunut! En ole ennen yöpynyt veneessä, joten kaksi yötä liplattavilla laineilla oli uusi kokemus. Hytti oli pieni ja sänky lyhyt, jalat oli nilkoista alkaen käytävän puolella :) Snorklaamaan päästiin kolmesti. Vesi ei ollut yhtä kirkasta kuin Cairnsin sukellusretkellä, mutta sen sijaan vastaan tuli mm. kilpikonna sekä joku metrinmittainen jättikala! Vaikka kalojen seassa uiminen olikin jo tutumpaa kuin viimeksi, jännitystä ei voinut välttää ja voitin taas itseni kun pulahdin avomereen.

Retken kohokohta oli ehdottomasti Whitehaven Beach. Valtava valkoinen hiekkaranta on muokkautunut joenuomaan vuorovesien avulla. Kun mereltä tulee suolaista vettä ja sademetsästä valuu makeaa vettä samaan lahteen, veden voimalla saadaan aikaan sellaisia maisemia että kamerasta loppui akku. Onneksi nappasin monta hyvää kuvaa tätä ennen, joten voin ihailla maisemia vielä pitkään. Lähes koko Australian itärannikkoa ja sen rantoja yhdistää yksi tekijä - meressä on aina jotain jota on syytä varoa. Joko vedessä ui meduusoja, haita tai krokotiileja. Whitehaven Beachilla oli sekä haita että meduusoja. Metrin mittainen lemon shark ui näppärästi 10 senttiä syvässä rantavedessä ja piti huolen siitä että auringonpalvojat pysyivät kuivalla maalla. Kun hai oli häipynyt ja rohkeimmat uimarit lähtivät aaltoihin meduusan pistoilta suojaavan puvun turvin, 1,5 metrin pituinen meduusa päätti tulla mukaan uimaan. Tämän jälkeen pysyimme kaikki hiekan puolella.

Purjehduksen jälkeen jatkoin taas matkaani bussilla. Yöbussi kuljetti minut Hervey Baylle. Tämä kaupunki oli jo huomattavasi suurempi kuin edellinen Airlie Beach. Hostellini tarjosi ilmaisen polkupyorän käyttööni, joten vietin päivän kierrellen kaupunkia ja sen rantoja. Perjantaiaamuna lähdin aikaisin läheiselle saarelle, Frasier Islandille. Saari on yksi itärannikon suosituimmista matkailukohteista, se houkuttelee sekä kotimaisia että ulkomaisia matkailijoita. Saari on varsin erikoinen, sillä se on 97% hiekkaa. Kaikki kasvillisuus, mukaan lukien sademetsä, kasvaa siis hiekkapohjalla. Ja hiekkaa muuten riitti niin paljon, etten olisi eläissäni kuvitellut! Joka puolella oli rannoilta tuttua hiekkaa niin pitkälle kuin silmä kantoi. Saari on pitkulainen ja sen itäinen reuna on pelkkää rantaa, pituutta rannalla on vaatimattomat 65 mailia!

Kolmen päivän retki tälle saarelle tarkoitti siis melkoista menoa myös ajoteillä. Koko saaren kattava yksikaistainen hiekkatie vaatii nelivetoauton, muuten menopelisi hyytyy ensimmäiseen mäkeen. Kuvitelkaapa 30 paikkainen bussi, jolle laitetaan monster jam:sta tutut jättirenkaat alle, aavistuksen vauhtihirmu aboriginaali kuski rattiin ja minä vihoviimeiselle penkkiriville... Olen siis harjoitellut kuinka kamerallani otetaan videokuvaa, näistä maileista ei saanut mitään käsitystä valokuvien avulla joten video hiekkavuoristoradasta on olemassa. Kuljettajamme piti erityisesti siitä kun huusin takapenkiltä iloisesti "this is like Disneyland!".

Teiden lisäksi saaresta jäi mieleen puhtaan valkoiset rannat ja makean veden järvet saaren keskellä. Nämä järvet ovat ainutlaatuisia, sillä periaatteessa niitä ei pitäisi olla. Kokonaan hiekan päällä oleva vesihän pitäisi imeytyä hiekkaan ja näin järveä ei pitäisi muodostua. Vuosien varrella hiekan sekaan on kuitenkin liuennut erinäinen määrä mineraaleja, jotka kovettuessaan muodostavat vettäläpäisemättömän pohjan. Näin järvet ovat saaneet alkunsa ja odottavat nyt innokkaita uimareita lämpimään veteen. Mainittakoon että järvien hiekka oli niin hienoa, että paikalliset pesevät sillä hampaansa sekä kiillottavat hopeakorunsa! Me turistit tyydyimme jalkapohjien raspaukseen, tuli muuten pehmeät kantapohjat! Koska saari sijaitsee Tyynenmeren sylissä ulapalta tuulee saarelle melkoisella voimalla. Saarella onkin monia hiekkadyynejä jotka elävät luonnonvoimien mukaan, siirtyen vuosien varrella paikasta toiseen. Pari pientä järveä joilla kävimme, ovat myös vaarassa jäädä näiden liikkuvien hiekkaalueiden alle. Osa paikoista joita retken aikana näin, eivät ehkä enää ole siellä myöhemmin.

Frasier Islandin jälkeen reissu jatkuu Rainbow Beachille ja seuraavaan suurkaupunkiin, Brisbaneen. Kohta alan myös valmistautumaan siihen että näen äitin ja Hennan, kun saan heidät tänne minun kanssa lomailemaan :) Siis äiti ja Henna, jos en ole riittävästi teroittanut asiaa, niin tuokaa sitä salmiakkia!!!

Tiina

ps. suurta huvia Australiassa olon aikana on ollut ruotsalaisten yllättäminen. Muun muassa tällä Whitsundayn purjehdusretkellä oli kaksi ruotsalaista nuorta miestä jotka innokkaasti kehuivat tyttöjen bikineitä ja lyhyitä hameita kolmen päivän ajan. Heidän ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun reissun jälkeen toivotin heille hyvää matkanjatkoa, ja siis tietenkin sujuvalla ruotsinkielellä... Pakko myöntää että olen tehnyt tämän toistaiseksi kaikille ruotsalaisille, ts. kertonut "vähän liian myöhään" että ymmärrän ja puhun ruotsia! Ja kyllä on ollut hauskaa ihan jokaisen kustannuksella :)

Cairns ja Mission Beach

Ensimmäinen päivä Cairnsissa lentokentän penkillä nukutun yön jälkeen oli lähinnä asioiden järjestelyä. Piti nopeasti selvittää mitä kaupungissa voi tehdä ja luoda suunnitelma tästä eteenpäin ainaki parin viikon ajalle. Ohjelmassa oli siis ruokakauppa, turisti-infokierros sekä retkien varausta. Tiesin että Cairnsin edustalla on paras mahdollisuus päästä näkemään suuri valliriutta, joten meriretki oli ehdoton. Jostain kumman syystä hostellin respa sai suostuteltua minut aivan toisenlaiselle meriretkelle jota olin miettinyt. En välitä avomerestä ihan hirveästi, etenkin koska tulen herkästi merisairaaksi. Olin siis suunnitellut etsiväni kaupungin suurimman paatin, joka keikkuu aalloilla mahdollisimman vähän ja kiertää nopeasti ja tehokkaasti lähimmän riutan. Lopputuloksena löysin itseni maksamasta päivän retkeä snorklaamaan sekä laitesukeltamaan! En ole eläissäni snorklannut, saatikka sitten sukeltanut. Vesi ei ole vahvin elementtini, joten olin suoraan sanottuna kauhusta kankeana. Olin tätä vielä seuraavana aamunakin, kun retki alkoi. Laivasta löytyi nopeasti myös muita jotka eivät olleet koskaan tehneet mitään vastaavaa, osa osallistujista oli jopa uimataidottomia... Päivä oli kuitenkin aivan mahtava ja olen ihan mielettömän iloinen että uskaltauduin mukaan!

Retken aikana meidät ajettiin kolmeen eri kohteeseen, jotta näimme mahdollisimman monipuolisesti riuttaa. Ensimmäisellä paikalla istuin pitkään paatin reunalla snorkkelit päässä ja olin varma että kuolen heti kun hyppään avomereen. (Jostain syystä olen reissuni aikana usein ajatellut että kuolen johonkin, tosiasiallisesti hengenvaaraa ei ole ollut vielä kertaakaan.) Ohjaajat tulivat kuitenkin mukaan veteen saakka ja heidän avullaan pääsin nopeasti vauhtiin. Pinnan alla odotti aivan uusi maailma! Silmien edessä oli kaikki mahdolliset sateenkaaren värit, lukematon määrä trooppisia kaloja ja kaiken kukkuraksi veden lämpötila oli +28! Voin hyvin ymmärtää miksi niin moni hurahtaa sukeltamiseen, pinnan alla unohtuu kaikki muu, voit vain keskittyä upeisiin maisemiin. Snorklaamisen jälkeen minäkin uskaltauduin sukeltamaan, näitä koralleja ei voinut jättää näkemättä! Koska en ole koskaan ennen sukeltanut laitteilla, pääsin ohjaajan avulla mukaan ns. tutustumiskierrokselle. Opas veti minut ja uimataidottoman kiinalaistytön n.8 metrin syvyyteen. Siellä sitten ihmeteltiin miten kalojen seassa oikein ollaan. Kaloja oli niin paljon että tuntui siltä kuin olisi uinut akvaariossa. Vesi oli kirkasta kuin juomalasissa ja aurinko paistoi ja loi säteillään vieläkin kirkkaampia värejä. Ennen sukellusta kiinalaistyttö oli ollut lähes itkun partaalla, koska häntä jännitti niin paljon. Sukeltamisen jälkeen kun kiipesimme takaisin veneeseen kiinalaistyttö hyppäsi suoraan kaulaani, koska oli niin hirveän iloinen että oli uskaltautunut veden alle. Tyttö ei puhunut juurikaan englantia, mutta yhtäkkiä kaikki lauseet tulivat hänen suustaan yhtenä huutona, kun hän kehui kaiken maasta taivaaseen. En muista vähään aikaan nähneeni kellään niin leveää hymyä kuin tällä tytöllä! Ehdottomasti jokaisen euron arvoinen reissu, muistan nämä maisemat lopun ikäni :)

Seuraavana päivänä lähdin sademetsään. Päivään mahtui jälleen aivan upeita maisemia, vaikkakin aivan erilaisia kuin edellispäivänä. Kävimme monella luonnonsuojelualueella, vesiputouksilla, lähteillä ja tietenkin kävelemässä keskellä pusikkoa. Hyönteisiä ja eläimiä tuli vastaan enemmän kuin ehti laskea, mm. pienen lautasen kokoisia perhosia, metrin mittaisia liskoja, kämmenen kokoisia hämähäkkejä jne. En ole ikinä nähnyt niin paljon ötököitä, joten myrkkyä kului kokonainen pullo, että pääsin sieltä ehjänä pois. Australian itärannikko on siitä erikoinen että sademetsä on aivan rannikon tuntumassa. Tämä luo alueelle aivan omaleimaisen tunnelman, sillä sademetsästä valuu makeaa vettä riutoille, jotka kelluvat erittäin suolaisessa merivedessä. Tämä on johtanut siihen että luonto todella kukkii ja on elementissään. Myös monet eksottiset eläimet nauttivat tästä erikoisuudesta. Mm. krokotiilieja on lähes joka paikassa, rannoille ei kannata lähteä uimaan ilman osaavaa opasta, sillä kroko saatta hyökätä päällesi. Edellisviikolla hiekkarannalla oli havaittu 6,4 metrinen krokotiili, joten tyydyin kiltisti kävelemään rannalla. Uimaan pääsi jos jaksoi vähän vaeltaa metsän siimekseen. Pieniä jokia ja puroja oli vaikka kuinka paljon ja kristallinkirkas makea vesi houkutteli uimaan. Kävinkin yhdellä joella, jossa vesi oli juuri sopivan viileää. Polskuttelin jälleen kalojen seassa, koska ne eivät välittäneet minusta tippaakaan.

Jäin sademetsään myös yöksi. Kun pimeys laskeutui metsään, meteli alkoi välittömästi. Veikkaisin että jokainen ötökkä jonka oli päivällä nähnyt, viritteli äänihuuliaan ja soitti sellaista konserttia koko yön, että korvatulpat olisivat olleet ihan fiksu juttu. Tähän päälle alkoi vielä aivan järjetön vesisade, joka sai hostellin nurmikentät tulvimaan kymmenessä minuutissa. Vettä oli nilkkoihin asti ja sitä riitti usean tunnin ajan. Hyvä että kämppä oli rakennettu paalujen päälle metrin korkeuteen, muuten vesi olisi tullut majaan sisään.

Loppuviikosta oli aika jatkaa matkaa. Koska en ollut juurikaan ottanut selvää mitä pitäisi seuraavaksi tehdä, jätin asian osaavimmalle porukalle. Hostellini respa teki minulle kahdeksi viikoksi aikataulutetun ohjelman ja hoiti kaikki mahdolliset varaukset. Minä makasin sillä välin uima-altaalla ja toivoin että visa-kortti pelaa. Olin samana päivänä lukenut uutisia Suomesta ja huomannut että Luottokunnalla oli melkoisia ongelmia usean tunnin ajan. Kortti toimi ja sain kalenterini kuntoon. Jatkan nyt matkaani bussilla itärannikkoa alaspäin. Olen ostanut lipun aina Sydneyyn saakka ja saan matkustaa busseilla kuten haluan, minun pitää vain varata netissä paikka itselleni.

Ensimmäinen pysähdys oli vain parin tunnin päässä. Mission Beach on hyvä levähdypaikka pitkien etappien välissä. Moni tulee tälle rannalle vain rentoutumaan ja nukkumaan pariksi yöksi. Aktiivisimmat ja hurjapäisimmät hyppivät tälle rannalle lentokoneista, minä tyydyin uima-altaaseen ja hostellin bileisiin. Viikonlopun kunniaksi henkilökunta haki kaupasta 20 rullaa erivärisiä jätesäkkejä, joista oli tarkoitus virittää itselleen asu illanviettoa varten. Lyöttäydyin yhteen kahden muun kanssa ja saksimme itsellemme lintuasut. Alueella asustelee uhanalainen lintu "cassoware", joka muistuttaa ehkä eniten riikinkukon ja strutsin yhdistelmää. Niinpä ilta sujui mukavan hikisesti jätesäkissä, laitan tästä kuvia niin näette että me todella panostimme asuihin! Seuraavana päivänä pää oli kipeä, lintujen ruuassa oli varmaan jotain kummallista ;)

Sunnuntaina jatkoin matkaani erittäin väsyneenä ja ihmettelin minne oli taas vierähtänyt kaksi päivää. Sen sijaan että olisin levännyt Mission Beachilla, juhlimme aamuun asti muiden reissajien kanssa. Oli aivan älyttömän hauskaa! Bussissa huomasin istuvani kahden tutun tytön viereen. Amerikkalaistytöt olivat kanssani samassa hostellihuoneessa jo Cairnsissa. En ollut ehtinyt hyvästellä heitä, koska he olivat lähteneet sademetsäretkelle sillä aikaa kun minä olin tulossa sieltä pois. Ehdin jo lähteä ennen kun he palasivat, joten nyt oli hyvää aikaa vaihtaa kuulumisia sademetsästä ja jakaa ajatuksia siitä mihin kukakin on menossa seuraavaksi. Vaikuttaa siltä että suurin osa reppureissaajista käyttää samanlaista bussilippua ja kukin hyppää pois kyydistä oman suunnitelmansa mukaisesti. Tuttuihin kasvoihin törmää siis aina kun hyppää bussiin! Seuraava etappini on Airlie Beach ja siellä kolmen päivän purjehdusretki. Saa nähdä miten yksi herkästi merisairaaksi tuleva suomalainen pärjää!

Tiina

ps. Cairnsin kaupungista jäi mieleen yksi erittäin mielenkiintoinen mainostaulu. Yksityissairaalaan ulko-oven vieressä seisoi iso kyltti, jossa luki kissankokoisilla kirjaimilla "Injury lawyers - we´ll help you in court!" Olen nähnyt vastaavanlaisia kylttejä vain Amerikassa, koskakohan näitä tulee Suomeen, ellei jo ole? Markkinointi kannattaa?

Perth

Ensimmäiset yöt Australiassa on nyt takana. Muutos on melkoinen Aasiaan verrattuna. Kun aikaisemmin vietin yöni hotelleissa, nyt olen majoittunut reppureissaajien majataloissa. Samassa huoneessa voi olla 4-10 henkeä, lisäksi on koko hostellin yhteinen keittiö ja peseytymistilat. Huvittavinta tässä on ehkä se, että hostellien hinta Australiassa on sama kuin hotellin hinta Aasiassa... Viimeinen 5 tähden hotelli maksoi saman verran kuin ensimmäinen hostelli 10 hengen jaetussa huoneessa. En ole eläissäni yöpynyt tällaisissa hostelleissa, joten ekat päivät meni ihan harjoitellessa. Hintaan kuuluu lakanat ja aamiainen. Aamupala tarkoittaa muroja, muttei maitoa ja paahtoleipää sekä hilloa. Keittiö on varustelultaan hyvä, joten voit tehdä mitä tahansa ruokaa itse. Ja voit uskoa että kun 100 asukasta tekee ruokaa ja jättää useimmiten tiskinsä hoitamatta, keittiö on kaikkea muuta kuin siisti. Vaikka hostellin henkilökunta siivoaa paikan kerran päivässä, keittiö on aina kuin pommin jäljiltä. Tällä tarkoitan mm. sitä että spagettia voi hyvin olla pitkin sieniä ja öljypullo voi helposti olla kaatunut lattialle... Useimmiten huoneissa on kaikille oma lukollinen kaappi, joten rinkan voi hyvin jättää hostelliin siksi aikaa kun on itse muualla. Huoneisiin pääsee vain elektronisella avainkortilla tai koodilla, joten kävijöistä pidetään kirjaa koko ajan. Kaikilla hostelleilla on sekä hyvät että huonot puolet. Jos hostelli on hyvällä paikalla, niin se on todella epäsiisti ja vastaavasti erittäin siisti ja viihtyisä hostelli on pahimman baarin yläkerrassa. Yhden ainoa varsinaisen ongelman olen näissä hostelleissa havainnut ja se on se että kaikki paikat ovat täynnä. Kaupungissa on kauheasti ulkomaisia nuoria työntekijöitä jotka asuvat pidempään näissä hostelleissa. Koska kaikki paikat ovat täynnä pidempiaikaisia asukkeja, todelliset reppureissaajat eivät löydäkään itselleen yöpymispaikkaa. Syy tähän tilanteeseen on kaupungin järjettömän korkea vuokrataso. Kun hostellissa voi asua n.150€ / vko, yksiön viikkovuokra voi helposti olla 400€ viikossa!!! Jos olen kotona pitänyt pääkaupunkiseudun vuokratasoa korkeana, niin se on vielä pientä tähän verrattuna. Suomessa sentään rahalla saa jotain, täällä päässä asut pahimmassa tapauksessa 10 hengen huoneessa vailla minkäänlaista yksityisyyttä. Reissaajalle hostelli sopii hyvin, mutta en kyllä itse haluaisi tulla työpäivän jälkeen kimppahuoneeseen, jossa saattaa olla bileet yötä päivää. Olen varmaan tullut vanhaksi, mutta juuri täällä hostellissa olen alkanut arvostamaan omaa asuntoani :)

Ensimmäinen viikko on vierähtänyt Perthissä. Kaupunki on varsin viehättävä, kuin pieni kylä. Keskustan alue on melko nopeasti koluttu läpi. Ytimestä löytyy paljon vanhoja rakennuksia ja sitten ne muutamat pakolliset pilvenpiirtäjät. Täällä nuo modernit lasipalatsit näyttävät siltä että ne on rakennettu paikalle puoliväkisin, oikeasti ne eivät tänne sovi. Alkuperäiset ja todella kauniit vanhat rakennukset luovat kaupunkiin aivan omanlaisen tunnelman, johon pilvenpiirtäjät eivät istu vaikka miten päin maisemia katsoisi. Kaupungin ehkä parasta antia ovat sen rannat, jotka ovat upeita. Hiekka on lähes valkoista ja merivesi kirkasta. Rannat ovat tosi siistejä ja joka paikassa on rantavahteja tai hengenpelastajia. Siihen vielä päälle tämä +35 asteen helle ja Tiina on taas tyytyväinen elämäänsä :)

Koska en ole käynyt Australiasaa aikaisemmin, minulla oli vain aavistuksia millainen maa on kyseessä. Koska manner on älyttömän suuri, ei ole ehkä järkevää yleistää asioita, uskon että jokainen paikka on vähän erilainen. Uskallan kuitenkin väittää että pari yleispätevää asiaa tulee pitämään paikkansa riippumatta missä päin Australiaa kulkee. Ensinnäkin paikallisten mielestä heidän maansa on maailman paras ja kaikki mitä Australiassa on, on upeinta mitä voit kuvitella. He suosittelevat sydämensä pohjasta kaikkea mitä lähialueelta löytyy - joka paikka on käymisen arvoinen ja suorastaan elämys! Kun sitten kysyt vähän tarkempia tietoja miten johonkin pääsee tai mitä se maksaa, niin kukaan ei tiedä enää mistään mitään. Syy tähän on yksinkertainen - he eivät ole itse käyneet mainostamassaan paikassa ollenkaan! Kehut perustuvat lähes aina kuulopuheeseen, koska joku toinen on käynyt siellä silloin kerran viime vuonna tms. Tästä hyvä esimerkki on Rottnest Island, pieni saari Perthin edustalla. Saarta kehutaan luonnonkauniiksi ja sinne suositellaan tekemään päivän retkiä. Paikalle pääsee lautalla ja saaren kiertää päivässä mukavasti vaikka pyörällä. Saari sijaitsee 45 min lauttamatkan päässä. Meno-paluulippu saarelle maksaa huokeat 75 euroa ja fillarin vuokraaminen päiväksi maksaa reippaat 30 euroa!!! Siis aivan kaamea hinta mokomasta saaresta, ainakin minä olin tätä mieltä. Ennen lippujen ostoa lähdin selvittämään onko saari todella käymisen arvoinen, mitä siellä on niin erikoista että siitä kannattaa maksaa näin suolainen hinta? Lopputulemana sain kuulla että saari on paikallisille ainoa lähistöllä oleva saari, joten se on heille erityinen. Kaikki kehuvat sitä vaikka eivät olisi koskaan siellä käyneetkään. Lipun hinta puolestaan selittyy sillä että lauttamatkoja tarjoaa vain yksi putiikki, joten se ylläpitää monopolia ja voi hinnoitella matkat makunsa mukaan. Kirjastossa töissä ollut keski-ikäinen mies kertoi että nähtyään Thaimaan saariston, hän ei ole enää käynyt tällä saarella. Sain riittävän syyn jättää saariretken väliin, löydän matkaltani varmasti monta rahareikää johon voin tuon summan sijoittaa, niin että tiedän saavani rahoilleni vastinetta. Tai jos en todella keksi yhtään mitään (mikä on sula mahdottomuus), niin minulla on melkein koko loppuelämäksi lippurahat Suomenlinnan lautalle!

Toinen asia jonka uskon pitävän paikkansa ympäri Australian on se että maa on yhdistelmä Amerikkaa ja Brittejä. Mm. ruokana on tarjolla pizzaa ja hampurilaisia (jenkit) tai sitten fish ´n chips sekä kaikenmaailman piirakoita ja pasteijoita (britit). Juomaksi on cokista tai teetä :) Tyypillistä aussia puolestaan on se että joka paikkaan mennään joko rantaläpsyillä tai juoksulenkkareilla. Asenne on rento tilanteesta riippumatta. Töihin voi hyvin mennä jakkupuvulla ja rantaläpsyillä ja illalliselle puolestaan pikkutakissa ja lenkkareissa. Melkein kaikki harrastavat jonkinlaista urheilua, joten kaikilla on mukana erinäköisiä treenikasseja. Treenit on useinmiten puistossa kun aurinko on laskemassa, jotta helteeltä pystyy jotain tekemään.

Perthistä jatkan lentäen itärannikolle Cairnsin kaupunkiin. Löysin tosi edullisen lentolipun paikalliselta halpalentoyhtiöltä JetStarilta. Ensimmäistä kertaa ikinä, lentoni peruutettiin. Tämä aiheutti pientä sekamelskaa, koska olin jo ilmoittanut lähteväni hostellista. Kun menin tiedustelemaan vielä yhtä lisäyötä, sain jälleen kerran kuulla hostellin olevan täynnä. Niinpä lähdin pikakierrokselle kaupunkiin ja (jo) neljännestä paikasta löysin yhden vapaan sängyn. Yö oli varsin mielenkiintoinen, arvelen olleeni kaupungin kehnoimmassa hostellisa ja meno oli sen mukainen. Yön aikana huoneessa tapahtui oikeastaan kaikki mitä kuvitella saattaa, nukkuminen jäi vähemmälle kun piti vahtia mitä muut asukit oikein mekastavat keskellä yötä. Sunnuntaiaamu alkoi kuitenkin oikein mukavasti, koska olin tehnyt edellisenä iltana treffit kahden saksalaisen tytön kanssa kirjaston puistoon. Kirjasto näyttää aina sunnuntaisin Disneyn elokuvia jättiscreeniltä ja kirjaston portailla saa maata mukavissa säkkituoleissa. Tällä kertaa ohjelmassa oli Dumbo ja siinä me sitten makoiltiin aamuauringossa ja nautiskeltiin kaupungin ilmaispalveluista! Illalla lähdin kenttää kohti ja lensin yöllä Cairnsiin. Lento oli suoraan sanottuna aivan kamala. Jostain syystä minut oli sijoitettu kahdeksan alle 4 vuotiaan lapsen sekaan. Näitä lapsia hoiti kaksi todella väsyneen näköistä äitiä, jotka molemmat olivat itkun partaalla. Lapsilla paukkui korvat koko 4 tuntia ja koska lento oli yöllä, kaikilla oli vaikeuksia nukkua, istua, syödä tai ylipäänsä tehdä mitään. Sainkin siis neljä tuntia kestävän itku- ja huutoshown johon yhdistettiin penkkini selkänojan potkiminen koko matkan ajalle! En tiedä olisiko pitänyt sanoa äideille jotain vihaisesti vai sääliä heidän tilannettaan. Tyydyin olemaan hiljaa ja uppouduin kirjaani. Tiesin viettäväni loppuyön Cairnsin lentokentän penkillä, koska lentoni tuli kaupunkiin niin huonoon aikaan. En halunnut lähteä yksin kaupungille etsimään majapaikkaa, joten vetäydyin pehmeille penkeille rinkkani jatkoksi. Voitte uskoa mitä luksusta terminaalin hiljaisuus oli lasten itkukuoron jälkeen. Kuin tilauksesta terminaalin valot sammutettiin juuri kun sain tyynyn pääni alle, joten nukuin oikein makeasti :) Aamulla heräsin ja soitin ensimmäiseen hostelliin jonka tiedot jostain kaivoin. Lopputuloksena olen ehdottomasti kaupungin viihtyisimmässä retkeilymajassa jossa palvelu pelaa ja kanssa-asukit ovat rentoja surffaajia. Tästä on taas hyvä jatkaa :)

Tiina