Viime viikko kului Malesian saaristossa, Penangin paratiisisaarella. Saari sijaitsee jo melko lähellä Thaimaan rajaa, monelle suomalaisturistille tutun Langkawin saaren lähellä. Valitsin tämän vieraamman saaren koska tänne tulee enemmänkin paikallisia lomailijoita, vähemmän ulkomaisia turisteja. Saarella puhuttiin harvinaisen hyvää englantia, joten Filippiinien jälkeen asioiden järjestely tuntui sujuvan helposti. Saaren pääkaupunki, Georgetown, on täynnä historiallisia rakennuksia, sillä alueelta löytyy paljon brittien siirtomaa-aikaisen hallinnon jälkiä. Itse asiassa Georgetown on Unescon maailmanperintölistalla, juui näidn vanhojen rakennustensa vuoksi. Kiertelin kaupungilla parinakin päivänä. Alue on pieni, joten kävellen näkee kaiken mitä haluaa. Kaupunki muistutti enemmän kylää, jossa ihmiset tervehtivät toisiaan iloisesti. Täällä näkyi myös paljon muita reppureissajia, joten turisteja ei enää tuijoteltu ihmeissään. Tässäkin kaupungissa näkyy sama mikä kaikissa vierailemissani Aasian kaupungeissa, kaupungilla ei ole tiettyä tyyliä, sillä vanha ja uusi sekoittuvat yhteen. Rakennukset ovat vieri vieressä ja samasta korttelista saattaa löytyä 100 vuotta vanha juna-asema ja viime vuonna valmistunut 5 tähden hotelli. Tämän takana puolestaan voi hyvin olla paikallisten hökkelikylä. Kaupungin sisäisiä alueita on vaikea erottaa toisistaan ja lisäksi kadut saattavat olla tosi kiemuraisia. Suuntavaisto häviää helposti ja jos et halua pökertyä helteessä kävellessäsi väärään suuntaan, kartta on kovaa valuuttaa vaikka alue olisi kuinka pieni.
Yhtenä päivänä kävin turistikierroksella saaren hedelmäfarmilla. Täällä oli tarkoitus nähdä mitä eksottisempia hedelmiä ja päästä maistelemaan uusia makuja. En tiedä olivatko odotukseni liian korkealla, mutta kierros oli melkoisen huvittava. Kuvittelin että pääsemme jollain pikkuisella ajoneuvolla kiertämään valtavia plantaaseja ja että näkisin enemmän hedelmiä kuin ikinä. Tosiasiassa Prismassakin on enemmän hedelmiä kuin tällä kierroksella näki! Plantaasien sijaan turisteille oli tehty n. 100 metriä pitkä polku, jonka varrelle oli istutettu yksi kasvi kutakin lajia. Innostunut opas käveli polulla edellämme ja kunkin kasvin kohdalla kertoi mikä tässä nyt sitten on kasvamassa. En halua vähätellä hänen yritystään olla asiantuntija, mutta lauseen "and here we have a banana" jälkeen olin melko varma että hirveän eksoottisia hedelmiä ei taida tulla vastaan tällä kierroksella. Ja niinhän siinä lopulta kävi että banaanin, ananaksen, omenan, päärynän, mangon ja kookospähkinän jälkeen kierros oli tehty ja siirryimme maistelemaan hedelmiää. Pöydässä oli sitten tarjolla jo muitakin hedelmiä, joten ei tämä nyt ihan kuitenkaan banaanin tasolle jäänyt. Viimeisenä ennen poislähtöä opas muisti että olit unohtanut näyttää meille viikunapensaan, joten sain minäkin jotain uutta nähtävää! Koko reissusta jäi silti päällimmäisenä mieleen turistien maisemavessa. Voin kertoa että Hotelli Tornin naisten vessa ja sen maisemat jäävät mennen tullen kakkoseksi. Tämä vessa oli nimittäin rakennettu jyrkänteen reunalle siten että ikkunan sijaan seinä oli jätetty auki ja vessasta olisi voinut pudota rotkon pohjalle jos liian pitkälle kurkottaa. Vessasta näki myös kuinka apinat hyppivät viereisissä puissa. Harvemmin olen ottanut vessasta maisemavalokuvia, mutta nyt otin :)
Reissun aikana olen matkustanut paljon bussilla ja nyt alkaa hahmottumaan millaisia Aasialaiset vaihtoehdot ovat. Kuten jo aikaisemmin Filippiineistä kerroin, heidän bussinsa ovat melko alkeellisia, mutta Malesian pitkänmatkan bussit ovat sitten ihan toista maata. Viimeisin bussi jolla matkustin oli ns. 5 tähden bussi. Täysimittaisessa bussissa on vain 18 paikkaa, joka tarkoittaa valtavaa jalkatilaa. Penkit ja niiden varustelutaso vastaavat Finnairin lentokoneiden bisnesluokkaa. Saat nojatuolisi makuuasentoon ja halutessasi tuoli voi myös hieroa selkäsi. Jos maisemat eivät kiinnosta voit pelata omaa pleikkaasi, jokaisella paikalla on oma laitteistonsa. Musiikkina on kuljettajan laulu, milloin mikäkin ujellus josta ei saa mitään selvää. Paras musiikki tähän saakka on ollut viiden tähden bussin kuljettajan räppäys!
--------------------------------------------------------------
Tässä vaiheessa reissua tuli ensimmäistä kertaa hetki jolloin huomasin olevani tosi väsynyt. Alkoi tuntumaan siltä että tarvitsen lomaa tästä kaikesta! Kuulostaa ehkä hullulta, mutta tähänkin voi näköjään väsyä. Kun pitää päivittäin järjestellä asioita, majoituksia, ruokaa, matkalippuja jne., niin kyllä siihenkin kypsyy, etenkin jos ei ole yhteistä kieltä paikallisten kanssa. Sen sijaan että olisin lähtenyt Langkawille suunitelmani mukaan, päätin lähteä pois Penangin saarelta takaisin mantereelle. Vietin viikonlopun viiden tähden resortissa ja hemmottelin itseni pilalle uima-altaalla löhöten! Tämä oli todellista luksusta, näin mm. hiustenkuivaajan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Nautin joka hetkestä, etenkin kun tiesin että hotellin tasosta huolimatta yöpymisen hinta oli kohtuullinen koska olin vielä Aasiassa. Jatkossa tällaiseen ei ole samanlaisia mahdollisuuksia.
Sunnuntai-iltana lähdin yöbussilla kohti Kuala Lumpuria ja lentokenttää. Olin kentällä klo 04.30, ja lentoni Australiaan oli vasta 09.30, joten käperryin lentokentän penkeille nukkumaan. Maanantai-aamuna heräsin samalta penkiltä intialaisen turistiryhmän keskeltä, he olivat kerääntyneet jonkin sortin palaveriin ympärilleni. Muistelin haikeana viiden tähden hotellin pehmeää sänkyä ja lämmintä suihkua...
Myöhemmin maanantaina saavuin Australiaan länsirannikolle, Perthin kaupunkiin.Tarkoitukseni oli etsiä itselleni reppureissaajille tarkoitettu hostelli. Löysinkin paikalle ja sain hostellin viimeisen sängyn. Majoitun kolme yötä 10 hengen "dormissa", yhdeksän muun tytön kanssa. Maisemanvaihdos on melkoinen, mutta onpahan taas jotain mielenkiintoista tiedossa! Ensivaikutelma Australiasta on positiivinen. Täällä ei tarvitse seisoskella yksin kadulla kartan kanssa, joku tulee heti kysymään voiko olla jotenkin avuksi. Ja kaikki puhuvat englantia, joka tuntuu mielettömän helpolta! Täytyy kuitenkin rehellisyyden nimissä todeta että aussienglanti on melkoista mongerrusta. Vaikka puhutaankin samaa kieltä, niin välillä on pakko kysyä että mitä, kun ei tajua paikallista slangia. Luen tänä iltana matkaoppaani englanti-aussi-englanti -sanakirjaa, jospa huomena olisi jo vähän enemmän hajua miten täällä väännetään sanoja :) Tarkoitukseni on viettää Australiassa koko maaliskuu, joten seuraavat blogit tulevat täältä kenguruiden maasta!
Tiina
tiistai 28. helmikuuta 2012
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Väärään suuntaan ja muita yleishyödyllisiä havaintoja
Heikko luonteeni antoi periksi ja päätin pakata rinkan ja suunnata takaisin Malesiaan. Säätiedotuksen mukaan siellä paistoi aurinko ja se oli riittävän hyvä syy Filippiinien vesisateiden jälkeen. Matkustin siis takapakkia, mutta en antanut sen häiritä. Ehkä ensimmäistä kertaa matkani aikana minulle tuli sellainen olo, että saan tehdä ihan mitä haluan. Suomessa muotoiltu alkuperäinen reittisuunnitelma oli vain joku raami reissulleni, mutta koska matkustan yksin voin poiketa siitä aina kun huvittaa, sillä minun ei tarvitse tehdä kompromisseja kenenkään kanssa. Lisäksi halvimmat lennot Australiaan Filippiinien suunnalta kulkevat yllättäen Kuala Lumpurin kautta, joten minulla oli mielestäni ihan riittävästi perusteluja lähteä ns. väärään suuntaan. Rehellisyyden nimissä on myös kerrottava että perillä odotti hyvä seura, sillä Navid ilmoitti tulevansa kentälle vastaan. Vietin hänen kanssaan muutaman päivän Kuala Lumpurissa ja jatkoin sitten matkaani Penangin saarelle, lähelle Thaimaan etelärajaa.
Tässä vaiheessa ei siis ole kuulumisia uusista maista, mutta sen sijaan ajattelin kasata ajatuksia yleishyödyllisistä asioista joihin olen matkan aikana törmännyt. Ensinnäkin sain palautetta Suomesta että lukijoita kiinnostaa tietää mitä kannan ns. päivärepussani mukana. Riippumatta maasta repusta löytyy seuraavat tavarat: passi, lompakko, miniläppäri, paikalliseen sähköverkkoon sopiva pistoke jolla suomalaiset laitteet saa ladattua väärästä pistokepäästä huolimatta, kamera ja laturi, siskojen tekemä joululahjaksi saatu matkapäiväkirja omia muistiinpanoja varten, laastareita, vesipullo, vessapaperia ja puhelin. Näillä pärjää tosi hyvin ja kaikkia tarvitsee joka päivä.
Ohessa listaa muista pienistä havainnoista matkan varrelta:
- Jos on ikävä Suomeen, etsi nettiyhteys ja katso säätiedotuksesta kuinka paljon Vantaalla on pakkasta. Ei ole enää ikävä :) Tämä toimii myös toisinpäin. Eli jos ja kun reissussa on yli +40' eikä ilmastoitua paikkaa löydy mistään, on hyvä muistaa että toinen vaihtoehto on olla lumikolan varressa Suomessa. Mm. sunnuntaina äiti kertoi tehneensä lumityöt kolmesti saman päivän aikana.
- Olen havainnut haikalevani suomalaisen ruuan perään. Näihin löytyy helposti ratkaisu kun on luova tai valmis maksamaan herkustaan vähän enemmän. Tässä muutamia esimerkkejä. Suolakurkkua löytyy Burger Kingin hampurilaisen välistä. Tosin vain kaksi viipaletta, mutta sekin auttaa pahimpaan himoon. Maitoa tapaa harvemin, mutta melkein joka maasta saa teesekoitetta joka sisältää maitojauheen. Hommaa siis kuumaa vettä, niin saat teetä maidolla. Juustoa löytyy Subwayltä ja he myyvät sinulle pelkkiä juustosiivuja kun oikein anelet. Homejuustoa olen löytänyt kerran juuri täältä Malesiasta, 18 euroa on sopuhinta 100g palasta... KFC eli Kentucky Fried Chicken tekee ihan ok-hyvää perunamuussia. Ei tosin voita mummun versiota, mutta on kivaa vaihtelua riisille. Jos löydät ruokakaupasta tummaa leipää, se ei ole sitä mitä luulet sen olevan. Huomaat hotellissa että olet ostanut suklaaleipää. Salmiakkia ei saa mistään, mutta hedelmäkarkkeja voi hyvin pyöritellä suolassa ja leikkiä syövänsä turkinpippureita.
- Joka maassa kaikki haluavat tietää mistä olet kotoisin. Kukaan ei tiedä missä Suomi on. Aikaisempina vuosina sana Nokia on toiminut hyvänä keinona kertoa mitä Suomessa on. Nyt tämä ei enää toimi. Esim. Singaporessa Nokian kaupassa on tavallisesti n. 18 myyjää, muttei yhtään asiakasta. Myynti-ikkunoissa mainostetaa alea ja uusimpia puhelinmalleja saa aivan pilkkahintaan. Nokian tilalle on tullut uusi julkkistuote - Angry Birds. Kaikki tietävät vihaiset linnut ja oikeastaan kaikki tapaamasi ihmiset ovat sinun uusia parhaita ystäviäsi kun osaat sanoa että linnut on suomalainen keksintö.
- Kaupassakäynti on helppoa kun olet Aasiassa, sillä melkein kaikkea myydään kadulla. Filippiineillä törmäsin erikoisimpiin tuotteisiin, kun huomasin että tämänhetken hittituottet kadulla kuin kadulla oli pienet ja hellyyttävän näköiset koiran-ja kissanpennut sekä Viagra. Lisäksi Filippiineillä ei aina tarvinnut mennä edes kadulle, sillä jos olit esim. taksissa, niin risteyksessä myyjiä kulki autojen seassa ja avaamalla ikkunan saattoi tehdä ostoksia nousematta autosta. Viereiseen taksiin myytiin yhtenä päivänä polkupyörä, joten voisin sanoa että tavaraa on kyllä tarjolla. Ja jos sitten pääset sinne kauppaan saakka, niin joka maassa pienimmässäkin kaupassa on melkein kaikkea. Jos ei ole, niin myyjä lähtee hakemaan sen sinulle jostain toisesta kaupasta. Hyvin harvoin olen törmännyt tilanteeseen että jotain ei olisi, melkein aina on tavara hommattu jos se on ollut loppunut tai ei ole kuulunut valikoimaan. Ainoa "kauppa" johon olen jonottanut on teekioski, sinne on aina jono jos olet Singaporessa.
- Televisiokaupoilla on huvittavaa huomata että jokaisesta ruudusta tulee ohjelmaa jostain maasta missä on aivan älyttömästi lunta. Mm. hiihtokilpailuita näytetään paljon. Televisioihin on kiinnitetty useita huomiota herättäviä tarroja joissa mainostetaan television erinomaista laatua värien suhteen. Ja siis ruudulla on vain valkoista lunta!!! Jännää että Suomessa telkkarikaupoilla ruuduissa pyörii eksoottiset luonto-ohjelmat joissa värikkäät kukkaset, merimaisemat ja afrikkalaiset eläimet näyttelevät pääosaa... Kohderyhmällä on väliä :)
- Monessa maassa olen törmännyt vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja tässä on nyt hyvä muistaa että se koskee sitten ihan kaikkea, ei vain autoliikennettä. Mm. liukuportaat ovat väärinpäin ja jos et aio juosta portaita ylös, sinun pitää jonottaa vasemmalla reunalla. Muuten töihin kiiruhtavat salkkumiehet ovat kiukkuisia sinulle. Jalankulkijana pitää muistaa katsoa väärään suuntaan tai muuten jäät auton alle.
- Aikataulut, lähtöajat, matkan kesto yms. aikaan liittyvät asiat ovat yksi iso kysymysmerkki. Jos bussisi lähtee aikataulun mukaan klo 12.30, niin mm. Malesiassa se tarkoittaa klo 13.00. Tämä siksi että kuskilla on ruokatunti, eikä sitä muisteta kertoa sinulle koskaan. Ei edes silloin, kun osaat jo kysyä sitä etukäteen. Matkan kesto Aasiassa tietä pitkin riippuu aivan täysin liikenteestä jota kukaan ei tiedä etukäteen. Älä siis luota siihen jos joku sanoo että matka taittuu nopeasti, sillä jos on ruuhka-aika, niin matka kestää vähintään neljä kertaa alkuperäisen arvion verran. Voisi kuvitella että lentokentän aikataulu on se mikä pitää, mutta esim SilkAir saattaa aikaistaa lentoasi. Minulle kävi näin, koska lentäjällä oli kuulemma kiire kotiin. Asiasta ei tietenkään ilmoiteta mitään etukäteen, koska lentokenttävirkailijan mukaan ihmiset tulevat tänä päivänä niin ajoissa lentokentälle, että he luottavat siihen että kyllä kaikki kuitenkin ehtivät paikalle. Filippiineillä on normaalia että ennen bussin tai lautan lähtöä paikalle saapuu saarnaaja. Hän lukee pätkän raamattua ja kerää rahaa evankeliumin levittämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin. Toisinaan myös rukoillaan yhdessä ennen kuin päästään matkaan. Tämä ei siis riipu siitä että alkava matka olisi jotenkin vaarallinen, vaikka minusta hiljentymisen hetki tässä kohtaa on muistuttanut läinnä viimeistä ruokousta ennen tuhoontuomittua laivareissua tms.
Päivittäinen elämä reissussa on melkoisen yksinkertaista. Aamulla herään ilman herätyskelloa, etsin aamiaisen jostain katukioskista, kävelen ympäri kyliä katselemassa paikallista elämänmenoa tai otan aurinkoa altaalla, syön lounaaksi mitä milloinkin, joskus jopa sellaista josta en tiedä mitä se on. Päivän päätteeksi seikkailen netissä etsien seuraavia matkakohteita ja hotelleja yms. Oleminen on aika yksinkertaista ja helppoa. Nyt kun olen ollut itsekseni kolmisen viikkoa, on pakko todeta että tämä on myös välillä tylsää. Juttuseura olisi joskus kivaa, koska päivittäin näkee niin paljon että iltaisin pitäisi päästä kertomaan kaikesta jollekin. Tähän auttaa kummasti Skype-yhteys Suomeen, esim. eilen sunnuntaina taisin istua melkein 5 tuntia juttelemassa tietokoneella kotiin. Osallistuin mm. Lindan aamiaiselle ja ihastelin tietokoneen ruudulta kun Linda söi laskiaispullaa! Seuraavaksi pääsin mummulaan lounaalle. "Istuin" keskellä ruokapöytää ja katselin ruutuni kautta kun äiti, iskä ja mummu söivät lounasta ja ihmettelivät lumentuloa. Vielä juuri ennen nukkumaanmenoa höpötin Emman kanssa ja pääsin taas kylään kaverin luokse. Näiden juttutuokioiden jälkeen on taas helppo jatkaa uusien kokemuksien keräilyä. Tallennan ne johonkin syvälle muistiini ja kerron kaikki loput tarinat sitten kun tulen takaisin kotiin :)
Seuraava uusi maa tulee olemaan Australia. Sitä ennen poikkean vielä Langkawin paratiisisaarelle täällä Malesiassa. Australiassa on tarkoitus viettää koko maaliskuu. Huhtikuussa odotan vieraita kotoa, kun äiti ja Henna ovat tulossa lomalle. Tarkoitus on järjestää treffit Uuteen-Seelantiin.
Kiitos taas kaikista palautteista joita olen saanut, on mukava kuulla että niin moni on löytänyt kirjoitukseni. Palautteiden lisäksi luen aktiivisesti sähköpostiani, joten jos haluat kertoa omista kuulumisistasi, niin laitahan viestiä tulemaan osoitteeseen salomaantiina@gmail.com. Nyt tuntuu siltä että olisi jo kiva tietää mitä kaikille kuuluu, kun ei ole nähnyt ketään niin pitkään aikaan! Toisin sanoen, ikävä on yllättänyt pari kertaa, muttei niin pahasti että tulisin vielä takaisin :) Täällä on vielä liian paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa! Lupaan lähettää postikortin ensimmäiselle joka lähettää kuulumisia ja osoitteensa korttia varten!
Tiina
Tässä vaiheessa ei siis ole kuulumisia uusista maista, mutta sen sijaan ajattelin kasata ajatuksia yleishyödyllisistä asioista joihin olen matkan aikana törmännyt. Ensinnäkin sain palautetta Suomesta että lukijoita kiinnostaa tietää mitä kannan ns. päivärepussani mukana. Riippumatta maasta repusta löytyy seuraavat tavarat: passi, lompakko, miniläppäri, paikalliseen sähköverkkoon sopiva pistoke jolla suomalaiset laitteet saa ladattua väärästä pistokepäästä huolimatta, kamera ja laturi, siskojen tekemä joululahjaksi saatu matkapäiväkirja omia muistiinpanoja varten, laastareita, vesipullo, vessapaperia ja puhelin. Näillä pärjää tosi hyvin ja kaikkia tarvitsee joka päivä.
Ohessa listaa muista pienistä havainnoista matkan varrelta:
- Jos on ikävä Suomeen, etsi nettiyhteys ja katso säätiedotuksesta kuinka paljon Vantaalla on pakkasta. Ei ole enää ikävä :) Tämä toimii myös toisinpäin. Eli jos ja kun reissussa on yli +40' eikä ilmastoitua paikkaa löydy mistään, on hyvä muistaa että toinen vaihtoehto on olla lumikolan varressa Suomessa. Mm. sunnuntaina äiti kertoi tehneensä lumityöt kolmesti saman päivän aikana.
- Olen havainnut haikalevani suomalaisen ruuan perään. Näihin löytyy helposti ratkaisu kun on luova tai valmis maksamaan herkustaan vähän enemmän. Tässä muutamia esimerkkejä. Suolakurkkua löytyy Burger Kingin hampurilaisen välistä. Tosin vain kaksi viipaletta, mutta sekin auttaa pahimpaan himoon. Maitoa tapaa harvemin, mutta melkein joka maasta saa teesekoitetta joka sisältää maitojauheen. Hommaa siis kuumaa vettä, niin saat teetä maidolla. Juustoa löytyy Subwayltä ja he myyvät sinulle pelkkiä juustosiivuja kun oikein anelet. Homejuustoa olen löytänyt kerran juuri täältä Malesiasta, 18 euroa on sopuhinta 100g palasta... KFC eli Kentucky Fried Chicken tekee ihan ok-hyvää perunamuussia. Ei tosin voita mummun versiota, mutta on kivaa vaihtelua riisille. Jos löydät ruokakaupasta tummaa leipää, se ei ole sitä mitä luulet sen olevan. Huomaat hotellissa että olet ostanut suklaaleipää. Salmiakkia ei saa mistään, mutta hedelmäkarkkeja voi hyvin pyöritellä suolassa ja leikkiä syövänsä turkinpippureita.
- Joka maassa kaikki haluavat tietää mistä olet kotoisin. Kukaan ei tiedä missä Suomi on. Aikaisempina vuosina sana Nokia on toiminut hyvänä keinona kertoa mitä Suomessa on. Nyt tämä ei enää toimi. Esim. Singaporessa Nokian kaupassa on tavallisesti n. 18 myyjää, muttei yhtään asiakasta. Myynti-ikkunoissa mainostetaa alea ja uusimpia puhelinmalleja saa aivan pilkkahintaan. Nokian tilalle on tullut uusi julkkistuote - Angry Birds. Kaikki tietävät vihaiset linnut ja oikeastaan kaikki tapaamasi ihmiset ovat sinun uusia parhaita ystäviäsi kun osaat sanoa että linnut on suomalainen keksintö.
- Kaupassakäynti on helppoa kun olet Aasiassa, sillä melkein kaikkea myydään kadulla. Filippiineillä törmäsin erikoisimpiin tuotteisiin, kun huomasin että tämänhetken hittituottet kadulla kuin kadulla oli pienet ja hellyyttävän näköiset koiran-ja kissanpennut sekä Viagra. Lisäksi Filippiineillä ei aina tarvinnut mennä edes kadulle, sillä jos olit esim. taksissa, niin risteyksessä myyjiä kulki autojen seassa ja avaamalla ikkunan saattoi tehdä ostoksia nousematta autosta. Viereiseen taksiin myytiin yhtenä päivänä polkupyörä, joten voisin sanoa että tavaraa on kyllä tarjolla. Ja jos sitten pääset sinne kauppaan saakka, niin joka maassa pienimmässäkin kaupassa on melkein kaikkea. Jos ei ole, niin myyjä lähtee hakemaan sen sinulle jostain toisesta kaupasta. Hyvin harvoin olen törmännyt tilanteeseen että jotain ei olisi, melkein aina on tavara hommattu jos se on ollut loppunut tai ei ole kuulunut valikoimaan. Ainoa "kauppa" johon olen jonottanut on teekioski, sinne on aina jono jos olet Singaporessa.
- Televisiokaupoilla on huvittavaa huomata että jokaisesta ruudusta tulee ohjelmaa jostain maasta missä on aivan älyttömästi lunta. Mm. hiihtokilpailuita näytetään paljon. Televisioihin on kiinnitetty useita huomiota herättäviä tarroja joissa mainostetaan television erinomaista laatua värien suhteen. Ja siis ruudulla on vain valkoista lunta!!! Jännää että Suomessa telkkarikaupoilla ruuduissa pyörii eksoottiset luonto-ohjelmat joissa värikkäät kukkaset, merimaisemat ja afrikkalaiset eläimet näyttelevät pääosaa... Kohderyhmällä on väliä :)
- Monessa maassa olen törmännyt vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja tässä on nyt hyvä muistaa että se koskee sitten ihan kaikkea, ei vain autoliikennettä. Mm. liukuportaat ovat väärinpäin ja jos et aio juosta portaita ylös, sinun pitää jonottaa vasemmalla reunalla. Muuten töihin kiiruhtavat salkkumiehet ovat kiukkuisia sinulle. Jalankulkijana pitää muistaa katsoa väärään suuntaan tai muuten jäät auton alle.
- Aikataulut, lähtöajat, matkan kesto yms. aikaan liittyvät asiat ovat yksi iso kysymysmerkki. Jos bussisi lähtee aikataulun mukaan klo 12.30, niin mm. Malesiassa se tarkoittaa klo 13.00. Tämä siksi että kuskilla on ruokatunti, eikä sitä muisteta kertoa sinulle koskaan. Ei edes silloin, kun osaat jo kysyä sitä etukäteen. Matkan kesto Aasiassa tietä pitkin riippuu aivan täysin liikenteestä jota kukaan ei tiedä etukäteen. Älä siis luota siihen jos joku sanoo että matka taittuu nopeasti, sillä jos on ruuhka-aika, niin matka kestää vähintään neljä kertaa alkuperäisen arvion verran. Voisi kuvitella että lentokentän aikataulu on se mikä pitää, mutta esim SilkAir saattaa aikaistaa lentoasi. Minulle kävi näin, koska lentäjällä oli kuulemma kiire kotiin. Asiasta ei tietenkään ilmoiteta mitään etukäteen, koska lentokenttävirkailijan mukaan ihmiset tulevat tänä päivänä niin ajoissa lentokentälle, että he luottavat siihen että kyllä kaikki kuitenkin ehtivät paikalle. Filippiineillä on normaalia että ennen bussin tai lautan lähtöä paikalle saapuu saarnaaja. Hän lukee pätkän raamattua ja kerää rahaa evankeliumin levittämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin. Toisinaan myös rukoillaan yhdessä ennen kuin päästään matkaan. Tämä ei siis riipu siitä että alkava matka olisi jotenkin vaarallinen, vaikka minusta hiljentymisen hetki tässä kohtaa on muistuttanut läinnä viimeistä ruokousta ennen tuhoontuomittua laivareissua tms.
Päivittäinen elämä reissussa on melkoisen yksinkertaista. Aamulla herään ilman herätyskelloa, etsin aamiaisen jostain katukioskista, kävelen ympäri kyliä katselemassa paikallista elämänmenoa tai otan aurinkoa altaalla, syön lounaaksi mitä milloinkin, joskus jopa sellaista josta en tiedä mitä se on. Päivän päätteeksi seikkailen netissä etsien seuraavia matkakohteita ja hotelleja yms. Oleminen on aika yksinkertaista ja helppoa. Nyt kun olen ollut itsekseni kolmisen viikkoa, on pakko todeta että tämä on myös välillä tylsää. Juttuseura olisi joskus kivaa, koska päivittäin näkee niin paljon että iltaisin pitäisi päästä kertomaan kaikesta jollekin. Tähän auttaa kummasti Skype-yhteys Suomeen, esim. eilen sunnuntaina taisin istua melkein 5 tuntia juttelemassa tietokoneella kotiin. Osallistuin mm. Lindan aamiaiselle ja ihastelin tietokoneen ruudulta kun Linda söi laskiaispullaa! Seuraavaksi pääsin mummulaan lounaalle. "Istuin" keskellä ruokapöytää ja katselin ruutuni kautta kun äiti, iskä ja mummu söivät lounasta ja ihmettelivät lumentuloa. Vielä juuri ennen nukkumaanmenoa höpötin Emman kanssa ja pääsin taas kylään kaverin luokse. Näiden juttutuokioiden jälkeen on taas helppo jatkaa uusien kokemuksien keräilyä. Tallennan ne johonkin syvälle muistiini ja kerron kaikki loput tarinat sitten kun tulen takaisin kotiin :)
Seuraava uusi maa tulee olemaan Australia. Sitä ennen poikkean vielä Langkawin paratiisisaarelle täällä Malesiassa. Australiassa on tarkoitus viettää koko maaliskuu. Huhtikuussa odotan vieraita kotoa, kun äiti ja Henna ovat tulossa lomalle. Tarkoitus on järjestää treffit Uuteen-Seelantiin.
Kiitos taas kaikista palautteista joita olen saanut, on mukava kuulla että niin moni on löytänyt kirjoitukseni. Palautteiden lisäksi luen aktiivisesti sähköpostiani, joten jos haluat kertoa omista kuulumisistasi, niin laitahan viestiä tulemaan osoitteeseen salomaantiina@gmail.com. Nyt tuntuu siltä että olisi jo kiva tietää mitä kaikille kuuluu, kun ei ole nähnyt ketään niin pitkään aikaan! Toisin sanoen, ikävä on yllättänyt pari kertaa, muttei niin pahasti että tulisin vielä takaisin :) Täällä on vielä liian paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa! Lupaan lähettää postikortin ensimmäiselle joka lähettää kuulumisia ja osoitteensa korttia varten!
Tiina
lauantai 11. helmikuuta 2012
Filippiinit
Lensin viime tiistaina Singaporesta Filippiineille. Lento oli upea kokemus. En ole eläissäni nähnyt mitään vastaavaa. Alapuolella oli sametin sininen meri ja siinä kelluvat pienet saaret kuin jalokiviä joita oli siroteltu sinne tänne. Pieniä saaria oli satoja, jokaista ympäröi vitivalkoinen hiekkaranta ja vesi oli kristallinkirkasta. Voin vain kuvitella millaisia koralleja pinnan alta olisi löytynyt. Maiseman vuoksi odotukseni olivat jälleen todella korkealla. Olin saanut Singaporen hostellin respasta hyvät ohjeet minne mennä kun pääsen Filippiineille. Ohjeiden mukaan minun piti ottaa lentokentältä bussi satamaan ja mennä siitä pikaveneellä upealle saarelle, jonne paikalliset tulevat lomailemaan. Saari kuulosti kuin pieneltä salaisuudelta ja koin että tiedossa on jotain ainutlaatuista. Todellisuudessa bussimatka ja saari ovat jotain aivan muuta. Lentokentältä on ensin ajettava taksilla bussiasemalle. Bussi satamaan kestää neljä tuntia ilman pysähdyksiä. Bussissa ei ole jalkatilaa minun jaloilleni, olen liian pitkä penkin väliin. Vessaa ei myöskään ole, joten neljän tunnin matka voi tuntua aika pitkältä. Vettä on pakko juoda koska on aivan älytön helle. Bussi ajoi aivan hullun kovaa pienellä vuoristotiellä ja olin rehellisesti ihan varma että kuolen siihen kyytiin. Tunnelma oli muutenkin inhottava, koska bussissa näytettiin jotain kamalaa tappo-elokuvaa jossa lensi käden- ja jalanpätkiä sinne tänne. Vähän väliä kolari oli enemmän kuin lähellä ja muutaman kerran bussissa huudahteltiin iloisesti kun "läheltä piti" tilanteesta selvittiin ehjänä. Matkan edetessä ihmisiä jäi koko ajan pois bussista, joten olin myös melko varma että jään kohta bussiin yksin ja minut kidnapataan johonkin. Voin kertoa että neljän tunnin paikallisbussi filippiiniläisten kanssa jotka tuijottavat sinua koko matkan, ei ole mikään ihanteellinen tapa matkustaa. Bussimatka maksoi 3 euroa. Vaihtoehtoisesti olisin voinut ajaa saman matka taksilla ja maksaa siitä 60 euroa. Mietin monesti matkan aikana missä kohtaa on hyvä säästää ja missä ei. Olisiko nyt pitänyt laittaa rahat taksiin ja mennä yksin, vai oliko turvallisempaa matkustaa muiden kanssa, jolloin tietää pääsevänsä perille jossain vaiheessa? Lopulta saavuin satamaan juuri ennen kuin viimeinen vene lähti. Pikavene oli oikeasti iso lautta, muistutti enemmän lossia. Meriretki tähän päälle kesti vielä tunnin. Lautalla tapasin kaksi tanskalaista tyttöä, joten voitte vain kuvitella kuinka hyvältä tuntui nähdä muita eurooppalaisia bussikyydin jälkeen. Tytöt olivat matkalla samalle saarelle, joten lyöttäydyin heidän seuraansa. Saimme itsellemme nopeasti hotellin ja pääsimme syömään ja nukkumaan pitkän päivän jälkeen.
Aamulla heräsin toiveikkaana. Olimme jo edellisenä iltana sopineet että lähdemme tyttöjen kanssa kiertämään saarta ja etsimään jotain ihanaa. Retki oli täysin turha, voin vain todeta ettei täällä ole mitään. Olen monesti matkani aikana verrannut kaikkia paikkoja Thaimaaseen, suurimmaksi osaksi sen vuoksi että viihdyn siellä niin hyvin. On pakko todeta, että siihen on syynsä miksi matkustan sinne vuosi toisensa jälkeen. Olen löytänyt Thaimaasta jotain ainutlaatuista ja on mahdollista etten löydä muualta minulle sopivaa, joka olisi mielestäni vielä parempaa. Tässä vaiheessa olen huomannut että ero Filippiinien ja Thaimaan välillä on huomattava. Thaimaalaiset ovat huomattavan ystävällisiä, ruoka on hyvää ja turisteille tehdyt esitteet vastaavat todellisuutta. Filippiineillä ruoka on jotain aivan kummallista, välipalaksi on tarjolla mm. kananmunia, jonka sisältä löytyy syötäväksi tarkoitettu pieni puoliksi kehittynyt tipu... Paikalliset huutelevat törkeyksiä perääsi ja kaikki pyytävät sinulta rahaa kuka milloinkin mistäkin syystä. Turistiesitteen kuvat eivät ole siitä hotellista johon menet ja ranta ei myöskään vastaa odotuksia. Tässä vaiheessa olen vähintäänkin pettynyt sillä minun on tarkoitus olla Filippiineillä viikko. Olen jo miettinyt josko palaan Thaimaaseen koko loppuajaksi, sillä siellä en ole ikinä pettynyt. Yritän kuitenkin sitkeästi, sillä haluan kokea muutakin. Pääsen Thaimaaseen tästä eteenpäin aina kun haluan, mutta maailmanympäri en ehkä pääse kuin kerran. Olen päättänyt jatkaa tältä saarelta seuraavalle parin päivän päästä, siellä pitäisi olla muiden turistien mukaan jotain parempaa. Se tietää kuitenkin pidempää bussimatkaa takaisin lentokenttää kohti, joten alan valmistautumaan siihen uudelleen.
--------------------
Ja niinhän siinä kävi että vaihdoin saarta heti kahden yön jälkeen. Löysin lisää eurooppalaisia ja lyöttäydyin kolmen sveitsiläisen matkaan. Heidän kanssaan vaihdoimme Camotes-nimiselle saariryhmälle. Perillä huomasimme että olemme lähes ainoat turistit koko saarella. Hermostuneina tylsiin paikkoihin päätimme vaihtaa vielä kerran. Päädyimme lopulta Malapasqua-saarelle. Bussissa on siis ajettu aivan liian paljon ja tässä vaiheessa on hyvä todeta että ensimmäinen bussimatkani oli vielä oikein mukava näihin jälkimmäisiin verrattuna. Viimeisin bussireissu kesti 6 tuntia, eikä bussissa ollut ikkunoita. Hiekkatiellä ajaessa, veikkaisin että pesin silmistäni n. kilon hiekkaa kun pääsimme perille. Lisäksi bussi pomppii hiekkatien kuopissa niin paljon että kaikki lihakset ovat aivan tohjona. Yksi matkakavereistani on raskaana ja hän totesi bussin jälkeen seuraavasti: "I don´t know if it´s possible, but instead of milk, I think I have milkshake in my breasts." Tämä lausahdus kuvaa täydellisesti ajettua bussimatkaa!
Nyt olemme siis perillä Malapasqua-saarella. Paikka on erittäin kaunis ja turisteja riittää, mutta nyt on sitten sään vuoro häiritä matkaani. Loppupäiville on luvattu vain ukkosta, joten rannalla on lievästi sanottuna tylsää olla kun vettä tulee vaakatasossa. Olen varannut itselleni lentoliput Mikronesiaan Palaun saariryhmään ystävänpäväksi. Katsoin äsken heidän säätiedotustaan ja sinnekin on luvattu pelkkää myrskyä seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Olen siis melkoisen raivona tilanteeseen. Missä vaiheessa maailma on muuttunut sellaiseksi että Aasiassa tulee vettä viikko toisensa perään? Jopa Thaimaassa satoi useana päivänä, enkä ole nähnyt siellä yhtä paljon sadetta koko 10 vuoden aikana kun olen siellä käynyt. Matkakohteeni ovat suurilta osin pieniä paratiisisaaria, joissa sääolosuhteet vaikuttavat olennaisesti olemiseen. Jos sää on huono, ei ole hirveästi tekemistä. Kohteissa ei ole juuri mitään muuta nähtävää, sillä luonto ja eläimet ovat juuri se mitä olen täällä katselemassa. Törmään jälleen samaan kysymykseen - nytkö on aika kääntyä takaisin Thaimaaseen?
Tiina
Aamulla heräsin toiveikkaana. Olimme jo edellisenä iltana sopineet että lähdemme tyttöjen kanssa kiertämään saarta ja etsimään jotain ihanaa. Retki oli täysin turha, voin vain todeta ettei täällä ole mitään. Olen monesti matkani aikana verrannut kaikkia paikkoja Thaimaaseen, suurimmaksi osaksi sen vuoksi että viihdyn siellä niin hyvin. On pakko todeta, että siihen on syynsä miksi matkustan sinne vuosi toisensa jälkeen. Olen löytänyt Thaimaasta jotain ainutlaatuista ja on mahdollista etten löydä muualta minulle sopivaa, joka olisi mielestäni vielä parempaa. Tässä vaiheessa olen huomannut että ero Filippiinien ja Thaimaan välillä on huomattava. Thaimaalaiset ovat huomattavan ystävällisiä, ruoka on hyvää ja turisteille tehdyt esitteet vastaavat todellisuutta. Filippiineillä ruoka on jotain aivan kummallista, välipalaksi on tarjolla mm. kananmunia, jonka sisältä löytyy syötäväksi tarkoitettu pieni puoliksi kehittynyt tipu... Paikalliset huutelevat törkeyksiä perääsi ja kaikki pyytävät sinulta rahaa kuka milloinkin mistäkin syystä. Turistiesitteen kuvat eivät ole siitä hotellista johon menet ja ranta ei myöskään vastaa odotuksia. Tässä vaiheessa olen vähintäänkin pettynyt sillä minun on tarkoitus olla Filippiineillä viikko. Olen jo miettinyt josko palaan Thaimaaseen koko loppuajaksi, sillä siellä en ole ikinä pettynyt. Yritän kuitenkin sitkeästi, sillä haluan kokea muutakin. Pääsen Thaimaaseen tästä eteenpäin aina kun haluan, mutta maailmanympäri en ehkä pääse kuin kerran. Olen päättänyt jatkaa tältä saarelta seuraavalle parin päivän päästä, siellä pitäisi olla muiden turistien mukaan jotain parempaa. Se tietää kuitenkin pidempää bussimatkaa takaisin lentokenttää kohti, joten alan valmistautumaan siihen uudelleen.
--------------------
Ja niinhän siinä kävi että vaihdoin saarta heti kahden yön jälkeen. Löysin lisää eurooppalaisia ja lyöttäydyin kolmen sveitsiläisen matkaan. Heidän kanssaan vaihdoimme Camotes-nimiselle saariryhmälle. Perillä huomasimme että olemme lähes ainoat turistit koko saarella. Hermostuneina tylsiin paikkoihin päätimme vaihtaa vielä kerran. Päädyimme lopulta Malapasqua-saarelle. Bussissa on siis ajettu aivan liian paljon ja tässä vaiheessa on hyvä todeta että ensimmäinen bussimatkani oli vielä oikein mukava näihin jälkimmäisiin verrattuna. Viimeisin bussireissu kesti 6 tuntia, eikä bussissa ollut ikkunoita. Hiekkatiellä ajaessa, veikkaisin että pesin silmistäni n. kilon hiekkaa kun pääsimme perille. Lisäksi bussi pomppii hiekkatien kuopissa niin paljon että kaikki lihakset ovat aivan tohjona. Yksi matkakavereistani on raskaana ja hän totesi bussin jälkeen seuraavasti: "I don´t know if it´s possible, but instead of milk, I think I have milkshake in my breasts." Tämä lausahdus kuvaa täydellisesti ajettua bussimatkaa!
Nyt olemme siis perillä Malapasqua-saarella. Paikka on erittäin kaunis ja turisteja riittää, mutta nyt on sitten sään vuoro häiritä matkaani. Loppupäiville on luvattu vain ukkosta, joten rannalla on lievästi sanottuna tylsää olla kun vettä tulee vaakatasossa. Olen varannut itselleni lentoliput Mikronesiaan Palaun saariryhmään ystävänpäväksi. Katsoin äsken heidän säätiedotustaan ja sinnekin on luvattu pelkkää myrskyä seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Olen siis melkoisen raivona tilanteeseen. Missä vaiheessa maailma on muuttunut sellaiseksi että Aasiassa tulee vettä viikko toisensa perään? Jopa Thaimaassa satoi useana päivänä, enkä ole nähnyt siellä yhtä paljon sadetta koko 10 vuoden aikana kun olen siellä käynyt. Matkakohteeni ovat suurilta osin pieniä paratiisisaaria, joissa sääolosuhteet vaikuttavat olennaisesti olemiseen. Jos sää on huono, ei ole hirveästi tekemistä. Kohteissa ei ole juuri mitään muuta nähtävää, sillä luonto ja eläimet ovat juuri se mitä olen täällä katselemassa. Törmään jälleen samaan kysymykseen - nytkö on aika kääntyä takaisin Thaimaaseen?
Tiina
tiistai 7. helmikuuta 2012
Malesiasta Singaporeen
Saavuin siis torstai-iltana Malesian etelärajalle Johor Bahru-nimiseen kaupunkiin. Jäin yöksi vielä Malesian puolelle ja jatkoin perjantai-aamuna raja-asemalle. Rajan ylitys osoittautui pitkäksi kävelylenkiksi. Ensin käveltiin 500m eteenpäin, sitten käännyttiin ja käveltiin toista käytävää takaisin samaan suuntaan mistä tultiin. Tätä jatkui muutaman kierroksen verran jonka jälkeen tulin passintarkastukseen. Kopilla minut leimattiin ulos Malesiasta. Tästä alkoi ns. "ei mikään maa"-alue, joka oli koristeltu useilla varoitus- ja kieltotauluilla, mitä Singaporeen tulijan on hyvä tietää. Huumeista täällä saa kuolemantuomion joka pannaan toimeen välittömästi. Ilmeisesti rajalla on siis jossain joku pyövelin koppi, jossa viikate heilahtaa aina kun joku ajattelematon sattuu tänne tupsahtamaan. Lisäksi mm. purukumin maahantuonti ja hallussapito on laitonta. Ainoa purkka mitä Singaporessa saa olla on apteekista ostettava nikotiini-purukumi tai apteekin muu tavallinen purkka. Luonnollisesti repussani oli iso pussi suomalaista xylitolia, jonka olin sinne unohtanut. Vaikka kaikki tavarani läpivalaistiin rajalla, kukaan ei löytänyt pussia ja omistan siis purkkani edelleen. Tosiasiassa olen kuitenkin jo rikkonut lakia...
Ensitunnelmat Singaporesta ovat vähän sekavat. En tiennyt kaupungista hirveästi ennen saapumistani. Olin kuitenkin kuullut usealta että täällä on erittäin siistiä ja että kaupungissa on monia erilaisia sääntöjä, joita on hyvä noudattaa. Mainittakoon tässä niitä joita olen toistaiseksi huomannut. Tupakointia täällä ei näe missään, myöskään tupakannatsoja ei näy. Ymmärtääkseni tupakointi on täällä lähes täysin kiellettyä, ehkä nikotiinipurukumin syöminen on siksi sallittua. Tupakointi on sallitua julkisilla paikoilla vain tuhkakupin vieressä ja voit arvata kuinka monta tuhkakuppia olen nähnyt... Roskaamisesta saa myös sakot ja summa ei ole mikään pieni. Yhden varoitustaulun mukaan roskaamisesta räpsähtää 100€ sakko. Lisäksi kuka tahansa voi ilmiantaa sinut. Mm. metroasemalla kuulutetaan jatkuvasti tarkkailemaan kanssamatkustajia ja raportoimaan epäkohdat lähimmälle asematyöntekijälle. Liikkuminen tuntuu olevan helpointa juuri metrolla. Verkosto on kattava ja metroja kulkee tiheään. Kertalippujen ostaminen käy sujuvasti digitaalisista automaateista. Lippuostoksissa on kuitenkin pieni juju. Kun ostat kertalipun, lipun hintaan lisätään pantti. Saat pantin takaisin kun olet matkasi tehnyt ja palautat lipun takaisin samanlaiseen automaattiin. Eihän tämä sinänsä mitään haittaa, mutta on melko hidasta, koska automaatteja on n. 3 per asema ja ihmisiä on miljoona. Tähtääkö lipun panttikin siihen että käytettyä lippua ei heitetä roskana maahan? En tiedä.
Piipahdin viime perjantaina turistitoimistossa. Sain itselleni hotellin ensimmäiseksi yöksi ja arvokasta tietoa kaupungin nähtävyyksistä yms. turistikohteista. Yövyin vilkkaimmalla pääkadulla isossa hotellissa. Kolmen tähden hotellin taso hämmästytti. Hotelli on melkoisen epäsiisti ja tasoon nähden kallis. Arvelen että hotellissa maksaa ainoastaan sijainti, muulla ei ole niin väliä. Huoneeni oli iso, mutta sänky mm. kaikkein huonoin jossa olen koko reissun aikana nukkunut. Sänky vastasi lähinnä säkkituolia, näytti pehmeältä, mutta todellisuudessa nukut isossa kuopassa, niin että takapuoli osuu lattiaan. Huoneessa on erittäin kylmä ilmastointi, jota ei pysty säätämään huonekohtaisesti. Onneksi kaapista löytyi ylimääräinen peitto! Aulassa hehkutettu kansainvälinen aamiainen oli vähintäänkin erikoinen. Tarjolla oli perinteiset paahtoleipää, hilloa ja kahvia sekä teetä. Mukaan mahtui myös soijassa keitettyjä ituja, kananakkeja ja keitettyä kaalia. Munakokkeli oli muuten hyvä idea, mutta sitä pidettiin lämpinänä siten että kokkelin sekaan kaadettiin vähän väliä keitettyä vettä! Meinasin jo ilahtua kun löysin rivistöstä suklaamuroja ja maitoa. Jätin nämä kuitenkin väliin kun näin että linjastolla olevaa vajaata maitokannua jatkettiin vedellä... Maksoin tästä lystistä 9€!!!! Tekisi mieleni todeta että esim. suomalaisissa hotelleissa oleva buffet-aamiainen on omaa luokkaansa tähän kokemukseen verrattuna :) Ei liene yllätys että vaihdoin hotellia ensimmäisen yön jälkeen. Yövyin loput 3 yötä pienessä ja viihtyisässä hostellissa jossa aamiaisen sai valita vaihtoehdoista ja se tarjoiltiin suoraan huoneeseen!
Minulla oli 3 kokonaista päivää aikaa koluta Singapore läpi ja se onnistui oikein hyvin tässä ajassa. Kaupungissa ei loppujen lopuksi ole hirveästi nähtävää, suosituimmat paikat näkee nopeasti sillä etäisyydet ovat lyhyitä. Ehkä tunnetuin yksittäinen kohde oli listallani Marina Bay Sands hotelli ja sen ympärille rakennettu rantakatu ostoskeskuksineen. Täältä löytyi myös Louis Vuittonin myymälä, jolle brändi on rakentanut oman saarensa! Työntekijöiden pakolliseen työasuun kuului pieni LV:n laukku :)
Toinen hehkutettu nähtävyys oli Sentosa Resort World. Alueella sijaitsee mm. Singaporen Universal Studios. Muuten alueella on lähinnä katseltavaa, ei oikein mitään muuta. Satuin törmäämää pariin nuoreen suomalaiseen mieheen ja he kyselivät minulta mitä täällä on nähtävää. Olimme yhtä mieltä siitä että oikeastaan koko Singaporea voisi kuvata lyhyesti "paljon melua tyhjästä". Siihen nähden kuinka paljon kaupunkia hehkutetaan, odotin enemmän. Tämä on muutaman nähtävyyden kaupunki jonne kannattaa pääasiassa tulla ostoksille, jos on varaa mennä Miu Miulle, Chanelille, Burberrylle jne.
En kuitenkaan ole pettynyt kupunkiin. Mieleen jäi erityisesti hyvä ruoka, joka oli varsin edullista kaiken maailman katukojuissa. Lisäksi Singaporesta löytyi maailman ensimmäinen yösafari, joten pääsin eläintarhaan pimeällä. Vaikka suurin osa eläimistä nukkui, paikalla oli kuitenkin monia sellaisia eläimiä joita en ole ikinä ennen nähnyt.
Eilen saavuin pitkän ja liian jännittävän matkan päätteeksi Filippiineille pienelle saarelle nimeltä Baantayan. Kirjotan siitä euraavaksi! Täällä internet on kiven takana, joten katsotaan miten saan seuraavan blogin ulos. Tarkoitus on nyt viettää Filippiineillä viikko ja lentää ensi tiistaina Palaun saarelle. Siellä kuvattiin joskus jenkkien Selviytyjät, joten sinne tämäkin selvitytyjä aikoo suunnistaa :)
Tiina
Ensitunnelmat Singaporesta ovat vähän sekavat. En tiennyt kaupungista hirveästi ennen saapumistani. Olin kuitenkin kuullut usealta että täällä on erittäin siistiä ja että kaupungissa on monia erilaisia sääntöjä, joita on hyvä noudattaa. Mainittakoon tässä niitä joita olen toistaiseksi huomannut. Tupakointia täällä ei näe missään, myöskään tupakannatsoja ei näy. Ymmärtääkseni tupakointi on täällä lähes täysin kiellettyä, ehkä nikotiinipurukumin syöminen on siksi sallittua. Tupakointi on sallitua julkisilla paikoilla vain tuhkakupin vieressä ja voit arvata kuinka monta tuhkakuppia olen nähnyt... Roskaamisesta saa myös sakot ja summa ei ole mikään pieni. Yhden varoitustaulun mukaan roskaamisesta räpsähtää 100€ sakko. Lisäksi kuka tahansa voi ilmiantaa sinut. Mm. metroasemalla kuulutetaan jatkuvasti tarkkailemaan kanssamatkustajia ja raportoimaan epäkohdat lähimmälle asematyöntekijälle. Liikkuminen tuntuu olevan helpointa juuri metrolla. Verkosto on kattava ja metroja kulkee tiheään. Kertalippujen ostaminen käy sujuvasti digitaalisista automaateista. Lippuostoksissa on kuitenkin pieni juju. Kun ostat kertalipun, lipun hintaan lisätään pantti. Saat pantin takaisin kun olet matkasi tehnyt ja palautat lipun takaisin samanlaiseen automaattiin. Eihän tämä sinänsä mitään haittaa, mutta on melko hidasta, koska automaatteja on n. 3 per asema ja ihmisiä on miljoona. Tähtääkö lipun panttikin siihen että käytettyä lippua ei heitetä roskana maahan? En tiedä.
Piipahdin viime perjantaina turistitoimistossa. Sain itselleni hotellin ensimmäiseksi yöksi ja arvokasta tietoa kaupungin nähtävyyksistä yms. turistikohteista. Yövyin vilkkaimmalla pääkadulla isossa hotellissa. Kolmen tähden hotellin taso hämmästytti. Hotelli on melkoisen epäsiisti ja tasoon nähden kallis. Arvelen että hotellissa maksaa ainoastaan sijainti, muulla ei ole niin väliä. Huoneeni oli iso, mutta sänky mm. kaikkein huonoin jossa olen koko reissun aikana nukkunut. Sänky vastasi lähinnä säkkituolia, näytti pehmeältä, mutta todellisuudessa nukut isossa kuopassa, niin että takapuoli osuu lattiaan. Huoneessa on erittäin kylmä ilmastointi, jota ei pysty säätämään huonekohtaisesti. Onneksi kaapista löytyi ylimääräinen peitto! Aulassa hehkutettu kansainvälinen aamiainen oli vähintäänkin erikoinen. Tarjolla oli perinteiset paahtoleipää, hilloa ja kahvia sekä teetä. Mukaan mahtui myös soijassa keitettyjä ituja, kananakkeja ja keitettyä kaalia. Munakokkeli oli muuten hyvä idea, mutta sitä pidettiin lämpinänä siten että kokkelin sekaan kaadettiin vähän väliä keitettyä vettä! Meinasin jo ilahtua kun löysin rivistöstä suklaamuroja ja maitoa. Jätin nämä kuitenkin väliin kun näin että linjastolla olevaa vajaata maitokannua jatkettiin vedellä... Maksoin tästä lystistä 9€!!!! Tekisi mieleni todeta että esim. suomalaisissa hotelleissa oleva buffet-aamiainen on omaa luokkaansa tähän kokemukseen verrattuna :) Ei liene yllätys että vaihdoin hotellia ensimmäisen yön jälkeen. Yövyin loput 3 yötä pienessä ja viihtyisässä hostellissa jossa aamiaisen sai valita vaihtoehdoista ja se tarjoiltiin suoraan huoneeseen!
Minulla oli 3 kokonaista päivää aikaa koluta Singapore läpi ja se onnistui oikein hyvin tässä ajassa. Kaupungissa ei loppujen lopuksi ole hirveästi nähtävää, suosituimmat paikat näkee nopeasti sillä etäisyydet ovat lyhyitä. Ehkä tunnetuin yksittäinen kohde oli listallani Marina Bay Sands hotelli ja sen ympärille rakennettu rantakatu ostoskeskuksineen. Täältä löytyi myös Louis Vuittonin myymälä, jolle brändi on rakentanut oman saarensa! Työntekijöiden pakolliseen työasuun kuului pieni LV:n laukku :)
Toinen hehkutettu nähtävyys oli Sentosa Resort World. Alueella sijaitsee mm. Singaporen Universal Studios. Muuten alueella on lähinnä katseltavaa, ei oikein mitään muuta. Satuin törmäämää pariin nuoreen suomalaiseen mieheen ja he kyselivät minulta mitä täällä on nähtävää. Olimme yhtä mieltä siitä että oikeastaan koko Singaporea voisi kuvata lyhyesti "paljon melua tyhjästä". Siihen nähden kuinka paljon kaupunkia hehkutetaan, odotin enemmän. Tämä on muutaman nähtävyyden kaupunki jonne kannattaa pääasiassa tulla ostoksille, jos on varaa mennä Miu Miulle, Chanelille, Burberrylle jne.
En kuitenkaan ole pettynyt kupunkiin. Mieleen jäi erityisesti hyvä ruoka, joka oli varsin edullista kaiken maailman katukojuissa. Lisäksi Singaporesta löytyi maailman ensimmäinen yösafari, joten pääsin eläintarhaan pimeällä. Vaikka suurin osa eläimistä nukkui, paikalla oli kuitenkin monia sellaisia eläimiä joita en ole ikinä ennen nähnyt.
Eilen saavuin pitkän ja liian jännittävän matkan päätteeksi Filippiineille pienelle saarelle nimeltä Baantayan. Kirjotan siitä euraavaksi! Täällä internet on kiven takana, joten katsotaan miten saan seuraavan blogin ulos. Tarkoitus on nyt viettää Filippiineillä viikko ja lentää ensi tiistaina Palaun saarelle. Siellä kuvattiin joskus jenkkien Selviytyjät, joten sinne tämäkin selvitytyjä aikoo suunnistaa :)
Tiina
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Kuala Lumpur
Matka jatkui Malesian puolelle. Toisin kuin alkuperäinen suunnitelma oli, yöllinen bussimatka Phuketista Bangkokiin jäi kokematta. Ollessamme Koh Lantalla saaren nettiyhteys oli sanalla sanoen heikko enkä päässyt ostamaan itselleni bussi- tai lentolippua verkon kautta. Nettiyhteys katkeili päivittäin, koska sähköt menivät poikki satunnaisesti pitkin päivää. Hotellin respalla oli yksinkertainen selitys "miss, no electricity in island, maybe back in one hour, maybe you take some juice?" Niinpä minä join mehua ja odottelin, mutta yhteys ei koskaan ollut niin vahva että olisin saanut nettiostokset tehtyä. Kun saavuimme takaisin mantereen puolelle, netti ilmoittikin yllättäen että suora lento Phuketista Kuala Lumpuriin oli halvin vaihtoehto. Koska vaihtoehto oli sekä nopea että halpa, jätin yöbussin muille matkustajille ja lensin suoraan Malesian puolelle.
Thaimaan Jomtienilla tapaamani Navid oli jo ehtinyt tulla takaisin Malesian puolelle. Sain paikallisen oppaan, kun Navid tuli minua lentokentälle vastaan. Tai siis olimme molemmat lentokentällä, mutta eri kentillä... Navid oli kertonut minulle etukäteen että pääkaupungissa on kaksi eri kenttää ja olin huolellisesti tarkistanut kummalle kentälle tulen. Kun laskeuduin, sain tietää että en olekaan lipussani mainitulla kentällä, vaan juuri sillä toisella. Ja koska lentoni oli yölento, istuin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 03.00 Kuala Lumpurin yhdellä kentällä kun Navid oli minua vastassa sillä toisella kentällä. Kenttien välissä on n.25 kilometriä, joten sain istuskella hetken ennen kuin Navid löysi minut. Taksi ajoi meidät lopulta Chinatowniin josta Navid oli varannut meille hotellin valmiiksi. Alue näytti epäilyttävältä keskellä yötä, oikeastaan vain siksi että kadut olivat täysin autioita. Seuraavana aamuna astuin ulos hotellista ja olin aivan varma että heräsin eri kadun varrelta. Korttelimme olikin yksi alueen vilkkaimmista ostoskaduista! Näkymä oli täysin erilainen kuin yöllä. Katu kuhisi ihmisiä ja kaiken maailman myyntikojuja oli niin paljon kuin kuvitella saattaa. Meininki muistutti lähinnä muurahaispesää, kun ihmiset puikkelehtivat pitkin sokkeloisia kiinalaiskatuja.
Kuala Lumpur on minulle täysin vieras kaupunki, en ole ollut täällä ennen. Ainoa mitä tiesin kaupungista etukäteen oli kuuluisat Petronas tornitalot. Rakennus on kaupungin suurin nähtävyys, joten ei liene yllätys että olen käynyt ihastelemassa torneja joka ilta. Samaan aikaan kaupunkiin sattui yksi perhetuttu, joten tapasin tietenkin Tompankin tornien juurella. Suomalaiseen tapaan istuimme baarissa koko illan ja ihmettelimme paikallista rakennustaidetta hyvän juoman kanssa.
Tornien välissä kulkee kävelysilta, kerroksen 41 kohdalla. Sillalle päästetään päivittäin 1200 kävijää tarkan aikataulun mukaisesti. Yritin kolmena eri päivänä torniin, mutta joka kerta liput oli loppuunmyyty jo aamulla. Kaupungin silhuetti jäi siis kuvaamatta, mutta toisaalta inhoan korkeita paikkoja, joten taisin lopulta päästä helpolla :)
Kaupungissa on helpointa liikkua skytrain tai rapidlink-junilla jotka kulkevat joko liikenteen yläpuolella tai maan alla. Junalla pääsee oikeastaan ihan mihin vaan ja sitä kannattaakin käyttää sillä jalankulkija saattaa helposti jäädä kakkoseksi liikenteen seassa. Jalkakäytäviä on vain satunnaisesti ja suojatien merkitys on aivan erilainen verrattuna suomalaiseen versioon. Navid kertoi minulle että täällä pitää kävellä reippaasti punaisia päin, silloin kun autojonossa on sopiva rako. Jalankulkijoille ei pala vihreä oikeastaan koskaan, joten sitä ei kannata jäädä odottamaan. Junalippu ei maksa juuri mitään, muutamalla kymmenellä sentillä pääsee useita pysäkkejä ja junia kulkee parin minuutin välein lähes kellon ympäri. Reittikartasto saattaa aluksi vaikuttaa sekavalta, koska junia liikennöi ainakin kolme eri yhtiötä kukin omilla raiteillaan. Paikalliset ihmiset ovat kuitenkin erittäin halukkaita auttamaan ja puhuvat myös hyvää englantia. Joka kerta on päästy perille ja aina suorinta reittiä.
Vaikka Malesia on aivan Thaimaan vieressä, tuntuu ilmasto olevan aika erilainen. Lämpöasteita on samat +30, mutta kosteus on Malesian puolella aivan toista luokkaa. Täällä ilmassa leijuu pientä utua koko ajan ja vettä saattaa sataa päivittäin. Sade on kuuroluontoista, se ei kestä kauan, mutta vettä tulee niin paljon että sitä ei voi olla huomaamatta. Nyt on ollut kovia ukkoskuuroja joka ilta, nämä kestävät puolisen tuntia, jonka jälkeen pienillä kaduilla saattaa olla vettä nilkkoihin asti. Ihmettelin Thaimaan puolella miksi Navid kantoi aina mukanaan sateenvarjoa, nyt ymmärrän miksi. Täällä sateenvarjo on fiksu juttu ja ilman sitä kastuu läpimäräksi jos kuuro sattuu kohdalle eikä sateensuojaa löydy. Kun sadekuuro on alkamassa kaduilla alkaa kauhea kuhina, kun ihmiset juoksevat piiloon ennen kuin kastuvat. Minä tietysti ilmoitin reippaasti Navidille etten tarvitse sateenvarjoa koska sade on kiva ja virkistävä juttu, eikä pieni kuuro mitään haittaa. Olin kuin uitettu rotta kun kuuro loppui.
Kostean ilman vuoksi täällä on oikeastaan koko ajan hirveä hiki. Luulin että olen hikoillut koristreeneissä, mutta otan sanani takaisin. Kaupungilla kulkeminen tuntuu samalta kuin istuisi saunassa. Pelkkä veden juominen ei riitä missään määrin vaan kroppaa on huollettava muutenkin jotta pysyy pystyssä. Paikalliset kantavat mukanaan isoja vesipulloja, joissa he pitävät erityistä juomasekoitetta. Navid kertoi että täällä juodaan suola-sokeri-vesilientä, jotta elimistö jaksaa mukana helteessä. Nestetasapainoa säädellään siis vanhalla perinteisellä kaavalla, joka on minulle tuttu hätäkeino jos nestettä ei juo riittävästi. Täällä se kuuluu päivittäiseen rutiiniin, hätäkeinona pidetään sairaalaa.
Nyt reissu jatkuu Singaporeen. Koska matka on varsin lyhyt, menen bussilla lähelle Singaporen rajaa ja ylitän rajan tietä pitkin. Seuraavat kuulumiset Singaporen saarelta!
Tiina
Thaimaan Jomtienilla tapaamani Navid oli jo ehtinyt tulla takaisin Malesian puolelle. Sain paikallisen oppaan, kun Navid tuli minua lentokentälle vastaan. Tai siis olimme molemmat lentokentällä, mutta eri kentillä... Navid oli kertonut minulle etukäteen että pääkaupungissa on kaksi eri kenttää ja olin huolellisesti tarkistanut kummalle kentälle tulen. Kun laskeuduin, sain tietää että en olekaan lipussani mainitulla kentällä, vaan juuri sillä toisella. Ja koska lentoni oli yölento, istuin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 03.00 Kuala Lumpurin yhdellä kentällä kun Navid oli minua vastassa sillä toisella kentällä. Kenttien välissä on n.25 kilometriä, joten sain istuskella hetken ennen kuin Navid löysi minut. Taksi ajoi meidät lopulta Chinatowniin josta Navid oli varannut meille hotellin valmiiksi. Alue näytti epäilyttävältä keskellä yötä, oikeastaan vain siksi että kadut olivat täysin autioita. Seuraavana aamuna astuin ulos hotellista ja olin aivan varma että heräsin eri kadun varrelta. Korttelimme olikin yksi alueen vilkkaimmista ostoskaduista! Näkymä oli täysin erilainen kuin yöllä. Katu kuhisi ihmisiä ja kaiken maailman myyntikojuja oli niin paljon kuin kuvitella saattaa. Meininki muistutti lähinnä muurahaispesää, kun ihmiset puikkelehtivat pitkin sokkeloisia kiinalaiskatuja.
Kuala Lumpur on minulle täysin vieras kaupunki, en ole ollut täällä ennen. Ainoa mitä tiesin kaupungista etukäteen oli kuuluisat Petronas tornitalot. Rakennus on kaupungin suurin nähtävyys, joten ei liene yllätys että olen käynyt ihastelemassa torneja joka ilta. Samaan aikaan kaupunkiin sattui yksi perhetuttu, joten tapasin tietenkin Tompankin tornien juurella. Suomalaiseen tapaan istuimme baarissa koko illan ja ihmettelimme paikallista rakennustaidetta hyvän juoman kanssa.
Tornien välissä kulkee kävelysilta, kerroksen 41 kohdalla. Sillalle päästetään päivittäin 1200 kävijää tarkan aikataulun mukaisesti. Yritin kolmena eri päivänä torniin, mutta joka kerta liput oli loppuunmyyty jo aamulla. Kaupungin silhuetti jäi siis kuvaamatta, mutta toisaalta inhoan korkeita paikkoja, joten taisin lopulta päästä helpolla :)
Kaupungissa on helpointa liikkua skytrain tai rapidlink-junilla jotka kulkevat joko liikenteen yläpuolella tai maan alla. Junalla pääsee oikeastaan ihan mihin vaan ja sitä kannattaakin käyttää sillä jalankulkija saattaa helposti jäädä kakkoseksi liikenteen seassa. Jalkakäytäviä on vain satunnaisesti ja suojatien merkitys on aivan erilainen verrattuna suomalaiseen versioon. Navid kertoi minulle että täällä pitää kävellä reippaasti punaisia päin, silloin kun autojonossa on sopiva rako. Jalankulkijoille ei pala vihreä oikeastaan koskaan, joten sitä ei kannata jäädä odottamaan. Junalippu ei maksa juuri mitään, muutamalla kymmenellä sentillä pääsee useita pysäkkejä ja junia kulkee parin minuutin välein lähes kellon ympäri. Reittikartasto saattaa aluksi vaikuttaa sekavalta, koska junia liikennöi ainakin kolme eri yhtiötä kukin omilla raiteillaan. Paikalliset ihmiset ovat kuitenkin erittäin halukkaita auttamaan ja puhuvat myös hyvää englantia. Joka kerta on päästy perille ja aina suorinta reittiä.
Vaikka Malesia on aivan Thaimaan vieressä, tuntuu ilmasto olevan aika erilainen. Lämpöasteita on samat +30, mutta kosteus on Malesian puolella aivan toista luokkaa. Täällä ilmassa leijuu pientä utua koko ajan ja vettä saattaa sataa päivittäin. Sade on kuuroluontoista, se ei kestä kauan, mutta vettä tulee niin paljon että sitä ei voi olla huomaamatta. Nyt on ollut kovia ukkoskuuroja joka ilta, nämä kestävät puolisen tuntia, jonka jälkeen pienillä kaduilla saattaa olla vettä nilkkoihin asti. Ihmettelin Thaimaan puolella miksi Navid kantoi aina mukanaan sateenvarjoa, nyt ymmärrän miksi. Täällä sateenvarjo on fiksu juttu ja ilman sitä kastuu läpimäräksi jos kuuro sattuu kohdalle eikä sateensuojaa löydy. Kun sadekuuro on alkamassa kaduilla alkaa kauhea kuhina, kun ihmiset juoksevat piiloon ennen kuin kastuvat. Minä tietysti ilmoitin reippaasti Navidille etten tarvitse sateenvarjoa koska sade on kiva ja virkistävä juttu, eikä pieni kuuro mitään haittaa. Olin kuin uitettu rotta kun kuuro loppui.
Kostean ilman vuoksi täällä on oikeastaan koko ajan hirveä hiki. Luulin että olen hikoillut koristreeneissä, mutta otan sanani takaisin. Kaupungilla kulkeminen tuntuu samalta kuin istuisi saunassa. Pelkkä veden juominen ei riitä missään määrin vaan kroppaa on huollettava muutenkin jotta pysyy pystyssä. Paikalliset kantavat mukanaan isoja vesipulloja, joissa he pitävät erityistä juomasekoitetta. Navid kertoi että täällä juodaan suola-sokeri-vesilientä, jotta elimistö jaksaa mukana helteessä. Nestetasapainoa säädellään siis vanhalla perinteisellä kaavalla, joka on minulle tuttu hätäkeino jos nestettä ei juo riittävästi. Täällä se kuuluu päivittäiseen rutiiniin, hätäkeinona pidetään sairaalaa.
Nyt reissu jatkuu Singaporeen. Koska matka on varsin lyhyt, menen bussilla lähelle Singaporen rajaa ja ylitän rajan tietä pitkin. Seuraavat kuulumiset Singaporen saarelta!
Tiina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)