tiistai 10. tammikuuta 2012

Kulttuurieroja, osa 1

Heippa kaikki,
Ja kiitos valtavasta lukijatulvasta blogissani, en osannut odottaa tällaista vastaanottoa! Toivottavasti osaan jatkossakin poimia tänne mielenkiintoista luettavaa.
Viimeiset kaksi päivää olen ihmetellyt kultturieroja. Koska oletan että törmään tähän aiheeseen jatkossakin, tehdään tästä osa 1. Tapasin Navid-nimisen miehen pari päivää sitten. Navid on 26-vuotias ja lomalla Thaimaassa yksin. Navid asuu Malesiassa, mutta on syntyperältään Iranista. Hän on lähtenyt omasta kotimaastaan koska ei omien sanojensa mukaan viihdy Iranissa. Islam ja täkäläiset lait tekevät elämän erittäin vaikeaksi, varsinkin jos olisi kiinnostunut muistakin uskonnoista tai kulttureista. Niinpä Navid on lähtenyt opiskelemaan Malesiaan. Tullessaan Malesiaan hänelle myönnettiin vain opiskelijaviisumi, joten hän ei saa tehdä Malesiassa töitä. Mikäli hän tekisi töitä, hänet karkoitetaan takaisin Iraniin ja opinnot keskeytyvät. Jotta eläminen Malesiassa olisi mahdollista, Navidin vanhemmat lähettävät hänelle rahaa opiskeluja ja elämistä varten. Navid on säästänyt näistä rahoista ja on siis nyt lomalla näillä säästöillä.
Olemme keskustelleet paljon kotimaidemme kulttuureista ja elämäntavoista. Navid ei aluksi meinannut uskoa että olen matkalla yksin, koska iranilainen nainen ei kuulemma voisi tehdä vastaavaa. Hänen paikkansa on islamin mukaan kotona miehensä luona. Miehet elättävä naiset ja naiset huolehtivat kodista ja mahdollisesta perheestä. Naisilla on harvoin koulutusta, joka johtaa siihen että heillä ei ole ymmärrystä niin paljon että osaisivat itse edes lähteä mihinkään. Puhumattakaan siitä että olisi omat rahat joilla mennä. Navid on itse hyvin suvaitsevainen muita uskontoja ja kulttuureja kohtaan. Hän ei rukoile islamin säännösten mukaan, hän käyttää alkoholia ja on kuulemma kävellyt naisen kanssa käsi kädessä julkisella paikalla. Navid kertoi että hän toivoisi löytävänsä jonain päivänä tyttöystävän. Navid kertoi tämän olevan erittäin vaikeaa koska hänellä ei ole oikein mitään käsitystä kuinka naisten kanssa ollaan. Islamin mukaan julkiset hellyydenosoitukset ovat ehdottoman kiellettyjä, joten hän ei ole koskaan nähnyt mitään josta ottaa mallia. Navid epäileekin että menetti ensimmäisen tyttöystävänsä muutaman vuosi sitten vain sen takia ettei tiennyt miten olisi pitänyt seurustella. Minua Navid on kohdellut suojelevasti ja ollut erittäin huomaavainen. En saa esimerkiksi ylittää katua yksin, koska se on liian vaarallista. Lisäksi hän varmistaa aina että pääsen taksillani hotellille asti, koska olen halunnut mennä yksin. Ravintolassa minun on turha tarjoutua maksamaan omaa osuuttani, hän kuittaa aina koko laskun. Huvittavinta on se kun iltaisin lähdemme molemmat omiin suuntiimme, paiskaamme kättä kuin nuoret pojat. Onneksi Osku (pikkuveljeni) on joskus opettanut minua, muuten en tietäisi mihin huitoa! Toinen vaihtoehto on hyvin virallinen kättely jolloin Navid usein vähän kumartaa.
Olemme puhuneet paljon missä Navid haluaisi asua myöhemmin. Jossain vaiheessa Navidin on pakko palata kotimaahansa, koska hän ei ole vielä suorittanut asevelvollisuuttaan. Iranissa armeija kestää kaksi vuotta. Navid on nyt lykännyt armeijaan menoa opiskeluiden vuoksi. Lykkääminen onnistui koska hänen vanhempansa maksoivat Iranin valtiolle suurehkon summan rahaa, ikään kuin vakuudeksi siitä että Navid suorittaa velvollisuutensa myöhemmin. Navid ei ole kovin innoissaan tulevasta palvelusajasta, sillä se on erittäin raskas. Ensimmäiset kolme kuukautta on ns. alokasaikaa. Ei ole epätavallista että alokas ei kestä tätä jaksoa, sillä fyysiset harjoitukset ovat niin rankkoja ja ne kestävät todella kauan. Navid kertoikin että hänenkin lähipiirissään on tapahtunut itsemurhia, kun armeija on tuntunut liian raskaalta. Armeijaan on kuitenkin pakko mennä, joten Navidkin menee sinne lähitulevaisuudessa.
Uskonnon suhteen Navid on ollut hirveän kiinnostunut mitä minun uskontoni sallii ja mitä ei. Navidia harmittaa suunnattomasti millainen asema islamilla on tämän päivän maailmassa. Hänen mukaansa yli 90 prosenttia islamilaisista elää rauhallista elämää kunnioittaen uskontoaan. Jäljellejäävä osa edustaa uutisissakin nähtyä radikaalimpaa kantaa joka on Navidin mielestä pilannut alunperin hienon uskonnon maineen. Navid kertoi että hänen kotimaansa tiukat lait ja säännöt kuullostavat järjettömiltä suurilta osin vain sen vuoksi että maassa on valta väärillä ihmisillä. Jos rikot lakia, rangaistukset ovat niin kohtuuttomia että ihmisillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin noudattaa lakeja. Tämä näyttää ulospäin siltä että koko kansa hyväksyy lait, vaikka tosiasiassa kukaan ei uskalla panna hanttiin kun pienestäkin rikkeestä joutuu suoraan vankilaan.
Viimeisen parin vuoden aikana Suomessakin on tapahtunut ikäviä asioita, jotka ovat pistäneet minut miettimään onko Suomi enää ns. lintukoto. Navidin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen voisin todeta että on edelleen lottovoitto syntyä Suomeen. Koen olevai etuoikeutettu kun voin sanoa olevani suomalainen ja vielä nainen :)
On toki huomattava että arvioni perustuu nyt pitkälti yhden ihmisen kanssa käytyjen keskustelun varaan. Uskon kuitenkin että Navidin elämäntilanne on varsin lähellä omaani ja siksi tällaista vertailua voin tehdä. Olemme molemmat sen ikäisiä että olemme aloittelemassa omaa eläämme ja nyt pitäisi tietää miten tästä eteenpäin. Vastaukset tuntuvat kovin erilaisilta juuri kulttuurien ja uskontojen vuoksi.
Tässä vaiheessa harmittaa kun ei tullut yhtä ainutta Suomen lippua mukaan.

Tiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti