Lääkärissä

Hurahtipa viikko nopeasti, edellisestä kirjoituksesta onkin näköjään jo monta päivää. Maisemat ovat jo vaihtuneet mutta palaan vielä hetkeksi Jomtienille ja Pattayalle.

Viime perjantaina heräsin samaan tuttuun vaivaan. Ystäväni moskiitot löysivät minut vihdoin rannalta torstai-iltana ja aamulla oli kaikki raajat täynnä tennispallon kokoisia patteja. Olen Suomessakin allerginen hyttysille ja ulkomailla vaiva vain korostuu. Niinpä perjantaiaamun ohjelma alkoi jo perinteeksi muodostuneella käynnillä Pattayan sairaalaan. Olen käynyt kyseisessä paikassa ainakin kahdesti aikaisempina vuosina, joten rutiini oli tuttu. Vastaanotto oli jälleen kerran erittäin mieluisa. Astuin sairaalan rappusille jolloin aulasta ryntäsi jo ensimmäinen avulias sairaanhoitaja. Hän tarttui minua reippaasti kädestä, talutti sisälle ja kysyi "how many pain?", siis kuinka paljon sattuu. Yritin kertoa ettei tässä nyt välitöntä hätää ole, mutta antihistamiini olisi aika kiva juttu. Minut ohjattiin aulaan istumaan ja odottamaan. Passini otettiin kopioitavaksi. Hetken päästä sain passini takaisin ja uusi terveydenhoitaja tuli iloisesti ilmoittamaan "hello miss Salomaa, welcome again". Sairaalasta oli löytynyt vanha potilaskorttini, josta luonnollisesti löytyi tuttu sairaskertomus :) Tämän jälkeen palvelu oli erittäin nopeaa. Sairaalan aula oli täynnä muita turisteja, suurin osa venäläisiä. Menin koko jonon ohi suoraan kaikkien edelle. Prosessi menee seuraavasti: punnitus, verenpaineen mittaus, näkötesti kirjaintaululla, kuumeen mittaus, kuulotesti, lääkärin tapaaminen joka antaa määräyksen antihistamiinipiikkiä varten, pistoksen antaminen eri osastolla, lepääminen lepo-osastolla, kassalle ja lääketiskille. Laskin että prosessin aikana minua hoiti 8 eri hoitajaa ja yksi lääkäri. Aikaa tähän kaikkeen meni n. 15 minuuttia ja olin jo takaisin ulkona lääkepussin kanssa. Lysti maksaa n. 30 eur sisältäen siis kaiken, myös lääkkeet. Lääkkeitä tuli sellainen säkillinen että jos minua vielä joku puree, niin nämä lääkkeet riittävät hyvin, ei varmaan tartte enää hakea lisää. Uloskävellessä huomasin että aulassa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla "please contact staff if you wait more than 10 min". Naureskelin tälle itsekseni, koska juuri ennen lähtöäni Suomesta eräs ystäväni vietti Tikkurilan terveysasemalla 5 tuntia odottaen sairastodistusta töihin. Tämä aavistuksen nopeampi malli voitaisiin mielestäni kopioida myös Tikkurilaan :) Nyt on joka tapauksessa puremat jo hävinneet, joten lääkärikeikka oli oikein hyvä päätös.

Muuten päivät ovat menneet melkolailla perinteisesti Thaimaan tyyliin. Vaikka sää on ollut vähän pilvinen, ulkona on todella kuuma ja jos aurinkorasva unohtuu, niin illalla on punainen nenä. Olen edelleen viettänyt paljon aikaa Navidin kanssa. Kulttuurieroja löytyy koko ajan lisää ja yhteinen aika on ollut vähintäänkin haastavaa. Vaikka tulemmekin hyvin toimeen englannilla, asioita on joskus todella vaikea selittää kun ei voi käyttää omaa äidinkieltään. Monia asioita on edelleen vaikea käsittää vaikka kuinka yrittäisi. Pari päivää sitten Navid kertoi minulle että hänen serkkunsa on Iranissa aktiivinen vapauden puolestapuhuja. En tarkalleen tiedä mitä on tapahtunut, ei tiedä Navidkaan, mutta nyt serkun perhe on lähetetty Iranista pois. Ymmärtääkseni heidät on karkoitettu. Serkku on nainen ja hänellä on 3-vuotias lapsi. Nyt perhe on Malesiassa ja etsii uutta paikkaa jossa asua ja elää rauhassa ilman pelkoa kotimaan mahdollisista rangaistuksista. On ollut vaikea löytää sanoja millään kielellä jotta osaisin jotenkin ilmaista Navidille kuinka pahoillani olen tilanteesta. Hän on luonnollisesti ollut äärimmäisen huolissaan läheisistään. Samaan aikaan Pattayalla on ollut mahdollisuus äänestää Suomen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella ja minä pöljä jätin asian hoitamatta. On ollut aika vaikea arvostaa omaa käytöstään kun samaan aikaan Navidin serkku pakenee kotimaataan juuri vapauden vuoksi. Valehtelisin jos sanoisin etten ole valvonut asian vuoksi ja miettinyt miten eri tavalla meidän elämät meitä kuljettavat. Minä saatoin lähteä Pattayalta jatkamaan unelmieni matkaa ja Navid jäi istumaan hotelliinsa ja suunnittelee nyt nopeaa paluuta Malesiaan jotta hän voi auttaa serkkuaan kaikin tavoin. Ei varmaan tarvitse kertoa kuinka paljon arvostan passiani jossa lukee Suomi Finland.

Sunnuntaina jatkoin siis matkaani Phuketiin. Kaksi ystävääni Suomesta tulivat tänne omalle lomalleen ja liityin heidän seuraansa. Meillä on majoituksena varsin hieno 4 tähden hotelli. Näin mm. hiustenkuivaajan ensimmäisen kerran matkani aikana, vähänkö on luksusta :) Phuket on ollut minulle melkoinen yllätys. Täällä on aivan toisenlainen meno kuin Pattayalla. Monesti Pattayaa on pidetty jopa hurjana paikkana ja moni on ihmetellyt miten viihdyn siellä vuodesta toiseen. Olemme tällä hetkellä Patong Beachilla, paikka jota on esitetty paljon Suomen televisiossa Paratiisi -ohjelmassa. Sanoisin että täällä bailaajien määrä on moninkertainen ja kävelykadun sirkusmeininki on ällistyttävä verrattuna Pattayaan. Hintataso on myös pikkuisen kalliimpi kuin Pattayalla, joten täällä olen joutunut tosissani tinkimään ja harjoittelemaan kaupankäyntiä. Tässä auttaa onneksi se etten ole enää ihan kalpea, pieni rusketus auttaa kummasti rantakadulla kun aletaan neuvottelemaan hinnoista. Minkä ruskettuneempi olet, sen parempi on hinta, koska kukaan ei enää jaksa yrittää saada sinulta kovaa hintaa, sillä sinun oletetaan jo tietävän paremmin. Tänään kävimme kenkäkaupoilla. Haussa oli 3 paria sandaaleja. Yhden parin hinnaksi esitettiin eri kioskeissa 750-900 bahtia. Euroissa tämä on n. pari kymppiä. Lopputuloksena saimme kolme paria kenkiä 900 bahtilla. Toisin sanoen hinnasta piti tinkiä aika paljon. Suunnittelemme myös päiväretkeä läheisille Phi Phi saarille. Päiväretken hinta per henkilö on listan mukaan 2800 baht, eli n.70eur. Sain sovittua meille hinnan siten että maksamme 1000baht per nenä, eli 25€. Budjetti siis pitää toistaiseksi, kun osaa vain olla tarkkana missä kohdassa on mahdollista säästää. Yleisesti ottaen paikalliset eivät ole pahoillaan että hinnoista tingitään näin paljon, se on osa kaupankäyntiä ja paikallista kulttuuria. Joka kerta saamme kohteliaat kiitokset hinnasta huolimatta. Lähdemme siis saarihyppelylle varmaan torstaina tai perjantaina. Koko päivän retkeen tulee kuulumaan 7 pysähdystä eri saarilla ja rannoilla, lounas, venematkat koko päivän osalta ja maissa kuljetukset hotellille ja takaisin. Kunhan päästään retkelle, niin saan toivottavasti tänne myös ensimmäiset kuvat paikallisista maisemista.

Takana on siis ensimmäiset vajaat kaksi viikkoa. Lyhyessä ajassa olen käynyt läpi kaikki mahdolliset tunteet, olen itkenyt ja nauranut. Oleminen ja eläminen on ollut helppoa ja vaikeaa, mutta kaikesta on selvitty. Ja jos olen unohtanut kertoa niin laukkukin on perillä, sain sen kaksi päivää saapumiseni jälkeen. Hulluinta on ehkä se että en ole edelleenkään tarvinnut sieltä lähes mitään, päivät sujuvat hyvin uikkareilla ja aurinkorasvalla :) Odotan innolla kaikkea mitä vielä kohtaan ja koen. Koska tunteiden vuoristorata on ollut melkoinen, olen miettinyt paljon miten reissu tulee minuun vaikuttamaan puolen vuoden aikana. Päivä päivältä tulen varmemmaksi siitä että lähtö oli paras päätös jonka olen elämässäni tehnyt. Jos jollain teistä on unelmia joista vain haaveilette, älkää jättäkö niitä vain ajatuksen tasolle. Maailmassa on niin paljon tarjolla, että tästä riittää kaikille uteliaille :) Elän elämäni parasta aikaa enkä voisi olla onnellisempi!

Tiina
Phuket, Thaimaa