Perillä!

Heippa kaikki,
En usko tätä itsekään, mutta mulla on nyt ihan oma blogi! Jos jollain on jotain hyviä vinkkejä miten tänne saa kaikkea kivaa niin neuvoja otetaan vastaan. Voisin liittää valokuvia, kunhan saan niitä otettua.

Yksi toinen asia joka on ehkä vielä vaikeampi uskoa on se että todella pakkasin rinkkani ja lähdin matkaan :) Täällä sitä nyt sitten ollaan. Toisen päivän ilta ja edelleen ilman sitä pakattua rinkkaa. Ne jotka ette ole päässeet facebookin kautta lukemaan pienistä alkukaunkeuksista, niin tässä lyhyt versio.

- Lensin torstaina aamulla Amsterdamiin ja jatkoin sieltä Hong Kongin kautta Bangkokiin. Reititys oli aivan järjetön ja matka kesti 23 tuntia, mutta lippu oli erittäin edullinen.
- Sain jo Amsterdamissa tietää että hartaasti pakattu rinkka oli jäänyt Helsinkiin. Ensin tuli se kuuluisa paniikki, miten pärjään? Joudun kääntymään takaisin Suomeen? Soitan äidille? Sitten tuli seuraava vähän rauhallisempi ajatus joka totesi että ei voi mitään, minä menen sitten ensin ja rinkka toivottavasti tulee perässä.
- Bangkokissa selvitteli kadonneen rinkan sijaintia ja sain tietää että se on Amsterdamissa. Koska matka sieltä Thaimaan rannalle kestää melkoisen kauan, minua neuvottiin ystävällisesti lähtemään lentokentältä. Yritin jäädä yöksi lost & found -toimistoon, mutta jostain syystä virkailijat eivät olleet mun ehdotuksen kannalla...

Nyt olen siis ollut puolitoista vuorokautta ilman tavaroita ja perillä rannalla. Yöpymispaikka on löytynyt ja kaikki muu on kunnossa, paitsi nuo kaikki matkatavarat. Tämänhetkinen varustukseni on:
- kaksi kännykkää ja laturi
- lompakko
- Tyynenmeren matkaopas
- amerikkalainen kokkauslehti (miksi mulla edes on tämä mukana?)
- kaksi kynää
- huulirasva
- miniläppäri
- lentosukat ja niskatyyny
- verkkarit ja pitkähihainen paita
Ei ole ehkä yllätys että oli pakko hakea kaupasta bikinit, aurinkorasva ja shortsit. Näillä siis mennään.

Rinkan pitäisi saapua minä hetkenä hyvänsä. Istun erään tutun hotellin (ollaan usein oltu täällä perheen kanssa) aulassa ja odotan että kassi saapuisi, kuten on paikallisten lentokenttävirkailijoiden kanssa sovittu. En siis yövy tässä hotellissa, joten joudun istumaan ison viherkasvin takana suuressa aulassa, jottei kukaan epäile mua muuksi kuin asukkaaksi. Tähän lienee ehkä paikallaan lisätä että olen ollut"salaa" hotellissa koko päivän. Täällä on tosi kiva uima-allas, pyyhkeitä, pientä välipalaa altaan reunaalla jne. Nytkin perustan tätä blogia heidän tarjoamassaan nettiverkossa, kiitos siitä! Että hirveän hyvin kyllä pitävät musta huolta vaikka oikeasti olen rehellisesti kuokkimassa.

Kun kerroin teille kaikille matkasuunnitelmistani, mieleeni jäi erityisesti yhden läheisen ihmetys. Amerikkalainen tätini kysyi minulta että aionko oikeasti ottaa aurinkoa kuusi kuukautta. Hän ei voinut ymmärtää kuka jaksaa maata rannalla niin kauan. Vakuuttelin tädilleni että kyllä minä jaksan. Tädilleni tiedoksi että en jaksanut. Hermostuin jo eilen kun ei ollut mitään tekemistä. Olen yllättynyt siitä kuinka erilaista rannalla makaaminen on, kun tietää että siinä voi maata puoli vuotta. Nyt ei olekaan kiire ottaa aurinkoa, voi tehdä kaikkea muutakin! Tämän huomattuani olenkin tänään tehnyt kaikkea erilaista. Aamulla nukuin pidempään kuin ikinä lomalla, heräsin vasta yhdentoista jälkeen. Sen jälkeen menin ihan rauhassa aamupalalle ravintolaan. Söin elämäni ensimmäisen ravintola-aterian yksin. Ei se ollutkaan niin kauheaa mitä olin kuvitellut, kokeilen siis myös Suomessa. Tämän jälkeen lähdin rannalle ja istuin varjossa monta tuntia. Aurinko paistoi niin kirkkaasti että en voinut olla muualla kuin varjon alla. Kyllästyttyäni lähdin uimaan tänne hotelliin. Vähänkö mulla oli omaa kivaa kun yritin uida salaa muilta ja leikkiä että mua ei oikeasti ole. Onnekseni hotellin muusta väestä n.90% on venäläisturisteja jotka pitävät hotellin henkilökunnan kiireisenä, heiltä tuntuu koko ajan puuttuvan jotain. Uimisten jälkeen painuin takaisin rannalle katsomaan auringonlaskua. Siinä samalla autoin tuttuja paikallisia purkamaan rantatuolit, -varjot ja -pöydät nippuun, kunnes ne taas huomena aamusta laitetaan takaisin paikoilleen. Leikin myös heidän tyttärensä Liun kanssa. Liu on 4-vuotias ja luulee että mä puhun thaita. Luonnollisesti mä leikin mukana ja puhun sille thaita. Tai siis jotain siansaksaa. Mutta meillä oli hirveän hauskaa. Me heiteltiin palloa, hypittiin uimarenkaaseen ja sieltä pois, kerättiin kiviä ja puunlehtiä, ajettiin takaa pikkulintuja ja juostiin karkuun ranta-aaltoja. Huomasin nauravani lähes koko ajan, joten voisin todeta päivän olleen melkoisen onnistunut :)

Seuraava viikko menee näissä tutuissa maisemissa. Viikon päästä minun olisi tarkoitus lähteä Phuketiin. Siellä menee pari viikkoa ja sitten en tiedä vielä mihin päädyn. Saatan lähteä tutun mukana Kuala Lumpuriin ja Singaporeen, mutta se selvinnee myöhemmin. Muut jatkosuunnitelmat pitävät sisällään Austarlian, Uuden-Seelannin ja sitten sen Mikronosian ja Polynesian, joita todella odotan. Lopuksi lennän tätini luokse Kaliforniaan ja sieltä sitten kotiin joskus ensi kesänä! Vähänkö kuulosti hyvältä :)

Tämä blogi on kaikkia ystäviä ja läheisiä varten, jotta voitte seurata mukanani. Blogiosoitetta saa jakaa kaikille tutuille, jos joku on sitä halukas lukemaan. Kiitos kun kannustat minua siellä jossain ja pusket matkalla eteenpäin!

Terveisiä kaikille,
Tiina

ps. rinkan piti tulla puoli tuntia sitten! Voihan kökko.