Turisti-Tiina

Matka jatkui lentäen Phuketiin reilu viikko sitten. Perillä tapasin Lindan ja Paulan, jotka ovat omalla talvilomallaan Suomesta. Liityin heidän seuraansa ja samalla matkani luonne muuttui aivan olennaisesti. Kun ensimmäiset 1,5 viikkoa menivät reppu selässä ja katukeittiöissä syödessä, nyt olemme yöpyneet kivoissa hotelleissa ja herkutelleet ravintoloissa ja rantabaareissa. On ollut jännä huomata kuinka erilaiseksi arki on muuttunut, olen nyt ollut enemmän perinteisellä turistilomalla. Vaikka olemmekin olleet aika omatoimisia, mm. vaihtaneet paikkaa usein, matkastani katosi hetkeksi uudet tuttavuudet, toiset samanlaiset reppureissaajat ja osittain myös paikalliset ihmiset. Tilalle tuli pitkiä juttutuokioita kotoa tuttujen ystävien kanssa sekä löhöilyä rannalla ja uima-altailla, ihanaa!

Viime päivät olen pohtinut paljon turismia ja sen monia muotoja. Erityisesti ajatuksia herätti päivän mittainen saariretki Phi Phi saarille Phuketin lähistöllä. Päivän aikana pysähdyimme useita kertoja eri rannoille, kun naiseksi pukeutunut miesoppaamme Crazy Jen kierrätti meitä ympäri ulappaa. Yksi retken kohokohdista oli rantautua The Beach -elokuvasta tutulle rannalle. Maya Beach oli tuon elokuvan salainen ranta, jonne muutama utelias matkailija löysi. Elokuvan myötä rannasta on tullut äärimmäisen suosittu turistikohde. Pienelle rannalle oli ahdettu laskujeni mukaan yli 40 pikavenettä, joista purkautui rantaan meidän veneen pääluvun perusteella yhteensä yli 1000 turistia. Kaikki halusivat räpsiä kuvia samasta rannasta ja napata kameroihinsa sen aidon tunnelman joka elokuvastakin näkyi. Harmi vaan että rannalla ei ollut ainuttakaan tyhjää kohtaa, jotta olisi saanut kuvan pelkästä luonnosta tai muuten upeasta maisemasta kirkkaan meriveden kera. Retkeen kuului myös snorklausta ja apinoiden ruokkimista. Vene ajettiin mm. pieneen poukamaan, jonka nimi oli Monkey Bay. Poukaman perällä oli pieni kaistale valkoista hiekkaa jolla istui yksi kyllästynyt apina. Innokkaat turistit heittelivät apinalle banaaneja ja leipää, tai oikeastaan kaikkea mitä käteen sattui. Apina katsoi meitä säälittävän näköisenä, väisteli banaanisadetta ja katosi viidakkoon. Sikäli jos tässä poukamassa vierailee päivittäin nuo 40 pikavenettä ties kuinka monena päivänä vuodessa, en ole yllättynyt että apinalla ei ollutkaan nälkä juuri meidän veneen kohdalla. Samassa poukamassa rantaan oli ajautunut kasoittain roskia, muovisia vesipulloja, styrox-eväsrasioita yms. Valitettavasti ennen varmaan varsin viehättävä Maya Beach ja Monkey Bay ovat nyt jääneet turismin jalkoihin ja ainoa joka hyötyy on kamerakauppa, josta turistit ostavat pikakameransa joilla räpsiä kuvat. Matkaoppaita tekevä Lonely Planet on jo muutaman vuoden ajan suositellut välttelemään Phi Phi saaria massaturismin välttämiseksi ja edesauttaakseen ainutlaatuisen luonnon säilymistä. Meillä mukana olleessa suomalaisessa matkaoppaassa todettiin Thaimaan osalta, että mikäli löydät täältä upean rannan autiolta saarelta, älä kerro siitä muille. Pidä tieto itselläsi, niin saat nauttia saaren rauhasta vielä ensi vuonnakin.

Nyt olemme vaihtaneet pienelle maalaistunnelmaiselle saarelle Koh Lantalle. Tämä vaikuttaisi olevan ruotsalaisturistien oma piilopaikka. Lähes kaikki muut turistit tulevat ruotsista, suomalaisia on löytynyt kaksi. Ruotsalaisten yhteishenki on ällistyttävää, he ovat kuin yhtä suurta perhettä, vaikka ovatkin kaikki omilla matkoillaan. Luin viime kesänä amerikan matkalla kirjan nimeltä Vadelmavenepakolainen ja moni tuossa kirjassa mainittu juttu on palautunut mieleen. Kirjan päähenkilö on suomalainen mies joka haluaa palavasti olla ruotsalainen. Hän menee kirjassa jo aivan äärimmäisyyksiin ollakseen uskottava ruotsalainen. Kliseet joita kirjassa viljeltiin ruotsalaisten lomailutottumuksista, näkyvät täällä Lantalla elävinä esimerkkeinä. Tunnelmaa on vaikea selittää, mutta lukekaapa tuo kirja, niin tiedätte mitä tarkoitan.

Viimeisen viikon ehdottomia kohokohtia ovat olleet suraavat asiat. Phuketin Karon Beachilla vietetyt yölliset tunteja kestäneet uintihetket syrjäisen hotellimme pienellä uima-altaalla. Hotelli oli ehkä vähän kulunut, mutta uima-allas oli täydellisellä paikalla jyrkällä rinteellä, josta aukesi näkymä suoraan merelle. Öisin oli kovia ukkosia ja kelluimme valaisemattomalla uima-altaalla tähtitaivaan alla ja katsoimme kun salamat löivät kaukana vuoren takana. Täällä Koh Lantalla olemme päättäneet rantapäivät öljyhierontaan rannalle rakennetussa katoksessa. Katoksen reunasta riippuvat pienet simpukkanauhat jotka helisevät tuulessa. Tiikeribalsamin huumaava tuoksu herättää aistit ja vaikka silmät painuvatkin kiinni nautinnosta, ympäristöä voi vain ihailla. Illalliset ollaan nautittu rantahiekalle rakennetuilla pienillä pöytäsaarekkeilla. Olemme istuneet ilta toisensa perään samoilla tyynyillä katsellen upeita auringonlaskuja ja samalla nautittu kookosmaidolla maustettuja värikkäitä cocktaileja. Elämä on täällä aika helppoa ja vaivatonta kun vain antaa sen viedä mukanaan :)

Huomena torstaina lähdemme takaisin Phuketiin. Vietämme siellä vielä kolme yötä ja sunnuntaina jatkan matkaani yksin eteenpäin. Koska matkabudjetti on jo tässä vaiheessa täysin epämääräinen käsite, yritän säästää rahojani ja matkustan bussilla Bangkokiin. Tiedossa on siis yöllinen 12 tuntia kestävä bussimatka paikalliseen enkelten kaupunkiin. Maanantaina olisi tarkoitus herätä Bangkokista ja jatkaa siellä lentokentälle. Ensi viikolla maa siis vaihtuu kun lennän maanantaina Malesian puolelle Kuala Lumpuriin.
Pitäkää peukkuja bussimatkalle!

Tiina