Airlie Beach ja Frasier Island

Saavuin Airlie Beachille 9 tunnin bussimatkan päätteeksi. Koko kylä on periaatteessa satama sieltä lähteville erilaisille veneille ja laivoille. Pääkadun varrelta löytyy 6 hostellia, 10 ravintolaa, 12 surffivaatteita myyvää kauppaa, ainakin 10 matkatoimistoa jotka myyvät kaikki samoja matkoja sekä Greyhoundin bussipysäkki reissaajille. Minulla oli jo kaikki tarpeellinen varattuna, joten etsin nopeasti hostellini ja menin suoraan nukkumaan. Jostain syystä Mission Beachin pirskeet vaativat veronsa ja olin aina vain väsynyt, uni tuli siis helposti :)

Maanantai-aamuna lähdin tekemään lähtöselvitystä purjehdukselle. Olin varannut itselleni kahden yön katamaran-retken. Kolmen päivän aikana oli tarkoitus kiertää muutama hyvä snorklauspaikka Suurelta Valliriutalta sekä rantautua yhdelle itärannikon kauneimmista rannoista, Whitehaven Beachille. Venesatama löytyi nopeasti ja perillä huomasin että paatille tuli 24 muutakin reissaajaa, joten kavereita oli enemmän kuin tarpeeksi. Tähän saakka olen tavannut paljon itseäni nuorempia reissaajia, joten olin ilahtunut kun huomasin että tälle reissulle tuli mukaan minun ikäisiä matkustajia.

Tuulisen sään vuoksi purjehtiminen olikin lähinnä horisonttiin keskittymistä. Kahden päivän aikan popsin paketillisen pahoivointipillereitä ja juttelin muiden merisairaiden kanssa. Kaikesta tästä huolimatta reissu oli oikein onnistunut! En ole ennen yöpynyt veneessä, joten kaksi yötä liplattavilla laineilla oli uusi kokemus. Hytti oli pieni ja sänky lyhyt, jalat oli nilkoista alkaen käytävän puolella :) Snorklaamaan päästiin kolmesti. Vesi ei ollut yhtä kirkasta kuin Cairnsin sukellusretkellä, mutta sen sijaan vastaan tuli mm. kilpikonna sekä joku metrinmittainen jättikala! Vaikka kalojen seassa uiminen olikin jo tutumpaa kuin viimeksi, jännitystä ei voinut välttää ja voitin taas itseni kun pulahdin avomereen.

Retken kohokohta oli ehdottomasti Whitehaven Beach. Valtava valkoinen hiekkaranta on muokkautunut joenuomaan vuorovesien avulla. Kun mereltä tulee suolaista vettä ja sademetsästä valuu makeaa vettä samaan lahteen, veden voimalla saadaan aikaan sellaisia maisemia että kamerasta loppui akku. Onneksi nappasin monta hyvää kuvaa tätä ennen, joten voin ihailla maisemia vielä pitkään. Lähes koko Australian itärannikkoa ja sen rantoja yhdistää yksi tekijä - meressä on aina jotain jota on syytä varoa. Joko vedessä ui meduusoja, haita tai krokotiileja. Whitehaven Beachilla oli sekä haita että meduusoja. Metrin mittainen lemon shark ui näppärästi 10 senttiä syvässä rantavedessä ja piti huolen siitä että auringonpalvojat pysyivät kuivalla maalla. Kun hai oli häipynyt ja rohkeimmat uimarit lähtivät aaltoihin meduusan pistoilta suojaavan puvun turvin, 1,5 metrin pituinen meduusa päätti tulla mukaan uimaan. Tämän jälkeen pysyimme kaikki hiekan puolella.

Purjehduksen jälkeen jatkoin taas matkaani bussilla. Yöbussi kuljetti minut Hervey Baylle. Tämä kaupunki oli jo huomattavasi suurempi kuin edellinen Airlie Beach. Hostellini tarjosi ilmaisen polkupyorän käyttööni, joten vietin päivän kierrellen kaupunkia ja sen rantoja. Perjantaiaamuna lähdin aikaisin läheiselle saarelle, Frasier Islandille. Saari on yksi itärannikon suosituimmista matkailukohteista, se houkuttelee sekä kotimaisia että ulkomaisia matkailijoita. Saari on varsin erikoinen, sillä se on 97% hiekkaa. Kaikki kasvillisuus, mukaan lukien sademetsä, kasvaa siis hiekkapohjalla. Ja hiekkaa muuten riitti niin paljon, etten olisi eläissäni kuvitellut! Joka puolella oli rannoilta tuttua hiekkaa niin pitkälle kuin silmä kantoi. Saari on pitkulainen ja sen itäinen reuna on pelkkää rantaa, pituutta rannalla on vaatimattomat 65 mailia!

Kolmen päivän retki tälle saarelle tarkoitti siis melkoista menoa myös ajoteillä. Koko saaren kattava yksikaistainen hiekkatie vaatii nelivetoauton, muuten menopelisi hyytyy ensimmäiseen mäkeen. Kuvitelkaapa 30 paikkainen bussi, jolle laitetaan monster jam:sta tutut jättirenkaat alle, aavistuksen vauhtihirmu aboriginaali kuski rattiin ja minä vihoviimeiselle penkkiriville... Olen siis harjoitellut kuinka kamerallani otetaan videokuvaa, näistä maileista ei saanut mitään käsitystä valokuvien avulla joten video hiekkavuoristoradasta on olemassa. Kuljettajamme piti erityisesti siitä kun huusin takapenkiltä iloisesti "this is like Disneyland!".

Teiden lisäksi saaresta jäi mieleen puhtaan valkoiset rannat ja makean veden järvet saaren keskellä. Nämä järvet ovat ainutlaatuisia, sillä periaatteessa niitä ei pitäisi olla. Kokonaan hiekan päällä oleva vesihän pitäisi imeytyä hiekkaan ja näin järveä ei pitäisi muodostua. Vuosien varrella hiekan sekaan on kuitenkin liuennut erinäinen määrä mineraaleja, jotka kovettuessaan muodostavat vettäläpäisemättömän pohjan. Näin järvet ovat saaneet alkunsa ja odottavat nyt innokkaita uimareita lämpimään veteen. Mainittakoon että järvien hiekka oli niin hienoa, että paikalliset pesevät sillä hampaansa sekä kiillottavat hopeakorunsa! Me turistit tyydyimme jalkapohjien raspaukseen, tuli muuten pehmeät kantapohjat! Koska saari sijaitsee Tyynenmeren sylissä ulapalta tuulee saarelle melkoisella voimalla. Saarella onkin monia hiekkadyynejä jotka elävät luonnonvoimien mukaan, siirtyen vuosien varrella paikasta toiseen. Pari pientä järveä joilla kävimme, ovat myös vaarassa jäädä näiden liikkuvien hiekkaalueiden alle. Osa paikoista joita retken aikana näin, eivät ehkä enää ole siellä myöhemmin.

Frasier Islandin jälkeen reissu jatkuu Rainbow Beachille ja seuraavaan suurkaupunkiin, Brisbaneen. Kohta alan myös valmistautumaan siihen että näen äitin ja Hennan, kun saan heidät tänne minun kanssa lomailemaan :) Siis äiti ja Henna, jos en ole riittävästi teroittanut asiaa, niin tuokaa sitä salmiakkia!!!

Tiina

ps. suurta huvia Australiassa olon aikana on ollut ruotsalaisten yllättäminen. Muun muassa tällä Whitsundayn purjehdusretkellä oli kaksi ruotsalaista nuorta miestä jotka innokkaasti kehuivat tyttöjen bikineitä ja lyhyitä hameita kolmen päivän ajan. Heidän ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun reissun jälkeen toivotin heille hyvää matkanjatkoa, ja siis tietenkin sujuvalla ruotsinkielellä... Pakko myöntää että olen tehnyt tämän toistaiseksi kaikille ruotsalaisille, ts. kertonut "vähän liian myöhään" että ymmärrän ja puhun ruotsia! Ja kyllä on ollut hauskaa ihan jokaisen kustannuksella :)