Vietin Rainbowlla yhden yön ennen matkaa seuraavaan suurkaupunkiin, Brisbaneen. Tähän kaupunkiin minua jo odotettiinkin, koska olin jo etukäteen sopinut missä asustelen kaupunkipäivät. Ennen kun lähdin Suomesta, sain erään suomalaisperheen yhteystiedot, he asuvat täällä Brisbanessa. Perhe on työkomennuksella kahden vuoden ajan. Perheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi 5 lasta, 7- ja 5 vuotiaat tytöt, 3-vuotias poika sekä vajaan kahden vuoden ikäinen tyttö ja vielä kolmeviikkoinen tyttövauva! Olin sopinut perheen äidin Ullan kanssa että saan asua heidän luonaan, jos juttelen lapsille suomea. Aika hyvä diili reppureissaajalle, joten otin tarjouksen vastaan ilomielin!
Perhe asuu 20 minuutin bussimatkan päässä Brisbanen keskustasta, joten saavuttuani kaupunkiin etsin itseni esikaupunkiin nimeltä Stafford. Stafford muistutti paljon Tikkurilaa kokonsa puolesta, joten paikka tuntui heti kodilta. Perheellä on täällä iso omakotitalo, jonka alakertaan on rakennettu autotallin paikalle ylimääräinen vierashuone omalla sisäänkäynnillä. Sain koko huoneen käyttööni ja lisäksi myös oman pesutuvan, suihkuhuoneen ja pienen keittiönurkkauksen. Ulla kertoi että he ovat usein majoittaneet reppureissajia, ystäviä ja sukulaisia sekä muita satunnaisia ohikulkijoita, joten heillä oli jo selvä systeemi miten homma saadaan hyvin toimimaan. Sain kutsun osallistua perheen illalliselle joka päivä, jos vain haluan. Nälkäisenä reissaajana tämä tuntui vähintäänkin hyvältä ajatukselta ja niinpä löysin itseni perheen ruokapöydästä jokaisena iltana seuraavan viiden päivän ajan. Ulla piti huolen että heidän kotinsa oli kuin minunkin kotini, tarjolla oli mm. perunoita ja lihakastiketta, fetapiirakkaa, grilliherkkuja kanasta ja vihanneksista ja jälkkäriksi omenapiirakkaa ja kuin kirsikkana kakun päällä Ulla leipoi korvapuusteja, koska oli saanut jostain käsiinsä suomalaista raesokeria! Oli ihanaa saada tavallista suomalaista kotiruokaa, puhumattakaan niistä pullista. Hyvä ettei itku tullut kun sain pullan suuhuni ja mietin oman äitin tekemiä pullia, oli meinaan todella hyvää!
Päivät sujuivat muutenkin paljolti perheen ehdoilla. Leikin paljon lasten kanssa ja puuhastelin heidän kanssaan kaikkea mahdollista. Ohjelmassa oli mm. vesipyssysotaa, trampoliinihyppelyä, hiusten letitystä, leikkikokkaamista muoviastioilla, piirtämistä ja askartelua sekä tietysti uskomaton määrä suomalaisten kirjojen lukua, erityisesti iltasatuina. Jostain syystä olin suosittu lukija ja lapset halusivat että luen heille joka ilta, milloin mistäkin tarinasta. Perheen kanssa vietetty aika tuntui menevän kuin siivillä, nautin olostani todella paljon. Lasten kanssa oli tosi mukavaa puuhastella ja vanhempien kanssa käytiin monta hyvää keskustelua lasten mentyä nukkumaan. Oli myös virkistävää puhua suomea pitkästä aikaa, huomasin kuinka helppa sitä onkaa ilmaista itseään kun ei tarvitse yhtään miettiä, sanat tulevat suusta niin helposti. Vaikka englanti sujuu minulta erittäin hyvin, oma äidinkieli on silti aina eri tavalla helpompi.
Olen usein miettinyt voisinko asua joskus ulkomailla vähän pidemmän pätkän. En ole koskaan vienyt ajatusta sen pidemmälle, mutta aina se on ollut jossain ajatuksissa. Oli kiva huomata että tällainen viisilapsinen perhekin voi saada homman toimimaan, miksen siis minäkin. Tämä perhe ja etenkin lapset olivat sopeutuneet uuteen kotimaahan aivan loistavasti. Lapsilla riitti joka päivä aivan hirveäsit kerrottavaa siitä mitä kaikkea ovat Australiassa nähneet ja tehneet. Suurin ero suomeen nähden taitaa kuitenkin olla se että kaksi vanhinta tyttöä ovat jo koulussa, täällä kouluun mennään jo viisivuotiaana. Koulupäivät alkavat yhdeksältä ja päättyvät kolmelta, sisältäen mm. matematiikka ja äidinkieltä. Kyseessä ei siis ole mikään leikkikoulu, vaan pienet lapset oikeasti opiskelevat tuntitolkulla viikoittain. Toisaalta siinä sivussa kaksi vanhinta lasta puhui jo tässä vaiheessa melko hyvää englantia ja olivat tavanneet luokillaan lähes 30 eri kansallisuutta. Normaalin koulunkäynnin lisäksi he olivat siis saaneet myös paljon muita hyödyllisiä kokemuksia joista on heille varmasti suuri etu elämässään.
Vaikka aikani Brisbanessa menikin paljolti perheen kanssa, ehdin silti käydä mm. paikallisessa koalapuistossa. Lone Koala Sanctuary hoitaa yli 130:ntä koalaa, kenguruita, krokotiileja ja tietenkin niitä cassoware-lintuja, joista olin jo paljon kuullut naamiaisia myöten. En ollut eläissäni nähnyt koalaa, joten puisto oli ehdottomasti nähtävä. Vietinkin paikan päällä melkein koko päivän keräten kameraani yli 80 valokuvaa nukkuvista karvapalloista. Menetin sydämeni aivan täysin näille herttaisille laiskiaisille! Päivän ehdoton kohokohta oli saada koala syliini :) En ikinä unohda koalan pehmeää turkkia käsivarsillani! Täytyy varmaan kehystää tuosta otettu kuva, on sen verran ihana otus sylissä :)
Brisbanesta jäi mieleen myös erinomaisesti toimiva julkinen bussiliikenne. Bussit kulkevat tiheään, eivätkä käytännössä ikinä olleet myöhässä. Tiedä sitten johtuuko lumesta vai mistä, mutta Suomessa julkisen liikenteen aikatauluttömuus ärsyttää todella paljon. Oli erityisen mukavaa kulkea kaupunkia ristiin rastiin kun bussiliikenne toimi kellontarkasti. Busseista on myös todettava se, että kuljettajilla on aina aikaa auttaa sinua. Kun astut bussiin sisään, kuljettaja tervehtii jokaista ja yhtälailla matkustajat tervehtivät kuljettajaa. Sama toimii myös kun bussista lähdetään, kuljettajalle huudetaan kiitos ennen kuin poistutaan ja kuski myös vastaa tähän iloisesti. Jokainen kuski neuvoo sinua minne olet menossa ja missä pitää jäädä pois. Jos jostain syystä olet pihalla (kuten minä olin), kuski pysäyttää ajokkinsa juuri siihen kohtaan mihin olet menossa, oli siinä sitten virallista pysäkkiä tai ei. Taidan tuoda nämä kohteliaisuusfraasit mukanani Suomeen ja oudoksuvien tuijotustenkin uhalla alan tervehtimään bussikuskeja ja kiittämään kun olen perillä! Saa nähdä miten tähän reagoidaan, toivottavasti tarttuu muihinkin, sillä näinkin pienellä asialla oli aivan valtava vaikutus bussimatkustamiseen - se oli nimittäin oikein miellyttävää!
Brisbanessa tapasin myös tuttuja kasvoja kun törmäsin muutamaan jo aikaisemmin matkan varrella tavattuihin reissaajiin. Julia, jonka olin tavannut Fraser Islandilla, kertoi että on matkustamassa Sydneyyn samalla aikataululla kuin minäkin, joten päätimme jatkaa reissua yhdessä. Nyt minulla on ensimmäistä kertaa joku jonka kanssa reissata, seura tuntuu tosi kivalta! Seuraava etappi on reilun tunnin päässä, Surfer´s Paradise - here I come!
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti