Perth

Ensimmäiset yöt Australiassa on nyt takana. Muutos on melkoinen Aasiaan verrattuna. Kun aikaisemmin vietin yöni hotelleissa, nyt olen majoittunut reppureissaajien majataloissa. Samassa huoneessa voi olla 4-10 henkeä, lisäksi on koko hostellin yhteinen keittiö ja peseytymistilat. Huvittavinta tässä on ehkä se, että hostellien hinta Australiassa on sama kuin hotellin hinta Aasiassa... Viimeinen 5 tähden hotelli maksoi saman verran kuin ensimmäinen hostelli 10 hengen jaetussa huoneessa. En ole eläissäni yöpynyt tällaisissa hostelleissa, joten ekat päivät meni ihan harjoitellessa. Hintaan kuuluu lakanat ja aamiainen. Aamupala tarkoittaa muroja, muttei maitoa ja paahtoleipää sekä hilloa. Keittiö on varustelultaan hyvä, joten voit tehdä mitä tahansa ruokaa itse. Ja voit uskoa että kun 100 asukasta tekee ruokaa ja jättää useimmiten tiskinsä hoitamatta, keittiö on kaikkea muuta kuin siisti. Vaikka hostellin henkilökunta siivoaa paikan kerran päivässä, keittiö on aina kuin pommin jäljiltä. Tällä tarkoitan mm. sitä että spagettia voi hyvin olla pitkin sieniä ja öljypullo voi helposti olla kaatunut lattialle... Useimmiten huoneissa on kaikille oma lukollinen kaappi, joten rinkan voi hyvin jättää hostelliin siksi aikaa kun on itse muualla. Huoneisiin pääsee vain elektronisella avainkortilla tai koodilla, joten kävijöistä pidetään kirjaa koko ajan. Kaikilla hostelleilla on sekä hyvät että huonot puolet. Jos hostelli on hyvällä paikalla, niin se on todella epäsiisti ja vastaavasti erittäin siisti ja viihtyisä hostelli on pahimman baarin yläkerrassa. Yhden ainoa varsinaisen ongelman olen näissä hostelleissa havainnut ja se on se että kaikki paikat ovat täynnä. Kaupungissa on kauheasti ulkomaisia nuoria työntekijöitä jotka asuvat pidempään näissä hostelleissa. Koska kaikki paikat ovat täynnä pidempiaikaisia asukkeja, todelliset reppureissaajat eivät löydäkään itselleen yöpymispaikkaa. Syy tähän tilanteeseen on kaupungin järjettömän korkea vuokrataso. Kun hostellissa voi asua n.150€ / vko, yksiön viikkovuokra voi helposti olla 400€ viikossa!!! Jos olen kotona pitänyt pääkaupunkiseudun vuokratasoa korkeana, niin se on vielä pientä tähän verrattuna. Suomessa sentään rahalla saa jotain, täällä päässä asut pahimmassa tapauksessa 10 hengen huoneessa vailla minkäänlaista yksityisyyttä. Reissaajalle hostelli sopii hyvin, mutta en kyllä itse haluaisi tulla työpäivän jälkeen kimppahuoneeseen, jossa saattaa olla bileet yötä päivää. Olen varmaan tullut vanhaksi, mutta juuri täällä hostellissa olen alkanut arvostamaan omaa asuntoani :)

Ensimmäinen viikko on vierähtänyt Perthissä. Kaupunki on varsin viehättävä, kuin pieni kylä. Keskustan alue on melko nopeasti koluttu läpi. Ytimestä löytyy paljon vanhoja rakennuksia ja sitten ne muutamat pakolliset pilvenpiirtäjät. Täällä nuo modernit lasipalatsit näyttävät siltä että ne on rakennettu paikalle puoliväkisin, oikeasti ne eivät tänne sovi. Alkuperäiset ja todella kauniit vanhat rakennukset luovat kaupunkiin aivan omanlaisen tunnelman, johon pilvenpiirtäjät eivät istu vaikka miten päin maisemia katsoisi. Kaupungin ehkä parasta antia ovat sen rannat, jotka ovat upeita. Hiekka on lähes valkoista ja merivesi kirkasta. Rannat ovat tosi siistejä ja joka paikassa on rantavahteja tai hengenpelastajia. Siihen vielä päälle tämä +35 asteen helle ja Tiina on taas tyytyväinen elämäänsä :)

Koska en ole käynyt Australiasaa aikaisemmin, minulla oli vain aavistuksia millainen maa on kyseessä. Koska manner on älyttömän suuri, ei ole ehkä järkevää yleistää asioita, uskon että jokainen paikka on vähän erilainen. Uskallan kuitenkin väittää että pari yleispätevää asiaa tulee pitämään paikkansa riippumatta missä päin Australiaa kulkee. Ensinnäkin paikallisten mielestä heidän maansa on maailman paras ja kaikki mitä Australiassa on, on upeinta mitä voit kuvitella. He suosittelevat sydämensä pohjasta kaikkea mitä lähialueelta löytyy - joka paikka on käymisen arvoinen ja suorastaan elämys! Kun sitten kysyt vähän tarkempia tietoja miten johonkin pääsee tai mitä se maksaa, niin kukaan ei tiedä enää mistään mitään. Syy tähän on yksinkertainen - he eivät ole itse käyneet mainostamassaan paikassa ollenkaan! Kehut perustuvat lähes aina kuulopuheeseen, koska joku toinen on käynyt siellä silloin kerran viime vuonna tms. Tästä hyvä esimerkki on Rottnest Island, pieni saari Perthin edustalla. Saarta kehutaan luonnonkauniiksi ja sinne suositellaan tekemään päivän retkiä. Paikalle pääsee lautalla ja saaren kiertää päivässä mukavasti vaikka pyörällä. Saari sijaitsee 45 min lauttamatkan päässä. Meno-paluulippu saarelle maksaa huokeat 75 euroa ja fillarin vuokraaminen päiväksi maksaa reippaat 30 euroa!!! Siis aivan kaamea hinta mokomasta saaresta, ainakin minä olin tätä mieltä. Ennen lippujen ostoa lähdin selvittämään onko saari todella käymisen arvoinen, mitä siellä on niin erikoista että siitä kannattaa maksaa näin suolainen hinta? Lopputulemana sain kuulla että saari on paikallisille ainoa lähistöllä oleva saari, joten se on heille erityinen. Kaikki kehuvat sitä vaikka eivät olisi koskaan siellä käyneetkään. Lipun hinta puolestaan selittyy sillä että lauttamatkoja tarjoaa vain yksi putiikki, joten se ylläpitää monopolia ja voi hinnoitella matkat makunsa mukaan. Kirjastossa töissä ollut keski-ikäinen mies kertoi että nähtyään Thaimaan saariston, hän ei ole enää käynyt tällä saarella. Sain riittävän syyn jättää saariretken väliin, löydän matkaltani varmasti monta rahareikää johon voin tuon summan sijoittaa, niin että tiedän saavani rahoilleni vastinetta. Tai jos en todella keksi yhtään mitään (mikä on sula mahdottomuus), niin minulla on melkein koko loppuelämäksi lippurahat Suomenlinnan lautalle!

Toinen asia jonka uskon pitävän paikkansa ympäri Australian on se että maa on yhdistelmä Amerikkaa ja Brittejä. Mm. ruokana on tarjolla pizzaa ja hampurilaisia (jenkit) tai sitten fish ´n chips sekä kaikenmaailman piirakoita ja pasteijoita (britit). Juomaksi on cokista tai teetä :) Tyypillistä aussia puolestaan on se että joka paikkaan mennään joko rantaläpsyillä tai juoksulenkkareilla. Asenne on rento tilanteesta riippumatta. Töihin voi hyvin mennä jakkupuvulla ja rantaläpsyillä ja illalliselle puolestaan pikkutakissa ja lenkkareissa. Melkein kaikki harrastavat jonkinlaista urheilua, joten kaikilla on mukana erinäköisiä treenikasseja. Treenit on useinmiten puistossa kun aurinko on laskemassa, jotta helteeltä pystyy jotain tekemään.

Perthistä jatkan lentäen itärannikolle Cairnsin kaupunkiin. Löysin tosi edullisen lentolipun paikalliselta halpalentoyhtiöltä JetStarilta. Ensimmäistä kertaa ikinä, lentoni peruutettiin. Tämä aiheutti pientä sekamelskaa, koska olin jo ilmoittanut lähteväni hostellista. Kun menin tiedustelemaan vielä yhtä lisäyötä, sain jälleen kerran kuulla hostellin olevan täynnä. Niinpä lähdin pikakierrokselle kaupunkiin ja (jo) neljännestä paikasta löysin yhden vapaan sängyn. Yö oli varsin mielenkiintoinen, arvelen olleeni kaupungin kehnoimmassa hostellisa ja meno oli sen mukainen. Yön aikana huoneessa tapahtui oikeastaan kaikki mitä kuvitella saattaa, nukkuminen jäi vähemmälle kun piti vahtia mitä muut asukit oikein mekastavat keskellä yötä. Sunnuntaiaamu alkoi kuitenkin oikein mukavasti, koska olin tehnyt edellisenä iltana treffit kahden saksalaisen tytön kanssa kirjaston puistoon. Kirjasto näyttää aina sunnuntaisin Disneyn elokuvia jättiscreeniltä ja kirjaston portailla saa maata mukavissa säkkituoleissa. Tällä kertaa ohjelmassa oli Dumbo ja siinä me sitten makoiltiin aamuauringossa ja nautiskeltiin kaupungin ilmaispalveluista! Illalla lähdin kenttää kohti ja lensin yöllä Cairnsiin. Lento oli suoraan sanottuna aivan kamala. Jostain syystä minut oli sijoitettu kahdeksan alle 4 vuotiaan lapsen sekaan. Näitä lapsia hoiti kaksi todella väsyneen näköistä äitiä, jotka molemmat olivat itkun partaalla. Lapsilla paukkui korvat koko 4 tuntia ja koska lento oli yöllä, kaikilla oli vaikeuksia nukkua, istua, syödä tai ylipäänsä tehdä mitään. Sainkin siis neljä tuntia kestävän itku- ja huutoshown johon yhdistettiin penkkini selkänojan potkiminen koko matkan ajalle! En tiedä olisiko pitänyt sanoa äideille jotain vihaisesti vai sääliä heidän tilannettaan. Tyydyin olemaan hiljaa ja uppouduin kirjaani. Tiesin viettäväni loppuyön Cairnsin lentokentän penkillä, koska lentoni tuli kaupunkiin niin huonoon aikaan. En halunnut lähteä yksin kaupungille etsimään majapaikkaa, joten vetäydyin pehmeille penkeille rinkkani jatkoksi. Voitte uskoa mitä luksusta terminaalin hiljaisuus oli lasten itkukuoron jälkeen. Kuin tilauksesta terminaalin valot sammutettiin juuri kun sain tyynyn pääni alle, joten nukuin oikein makeasti :) Aamulla heräsin ja soitin ensimmäiseen hostelliin jonka tiedot jostain kaivoin. Lopputuloksena olen ehdottomasti kaupungin viihtyisimmässä retkeilymajassa jossa palvelu pelaa ja kanssa-asukit ovat rentoja surffaajia. Tästä on taas hyvä jatkaa :)

Tiina