Ensimmäinen päivä Cairnsissa lentokentän penkillä nukutun yön jälkeen oli lähinnä asioiden järjestelyä. Piti nopeasti selvittää mitä kaupungissa voi tehdä ja luoda suunnitelma tästä eteenpäin ainaki parin viikon ajalle. Ohjelmassa oli siis ruokakauppa, turisti-infokierros sekä retkien varausta. Tiesin että Cairnsin edustalla on paras mahdollisuus päästä näkemään suuri valliriutta, joten meriretki oli ehdoton. Jostain kumman syystä hostellin respa sai suostuteltua minut aivan toisenlaiselle meriretkelle jota olin miettinyt. En välitä avomerestä ihan hirveästi, etenkin koska tulen herkästi merisairaaksi. Olin siis suunnitellut etsiväni kaupungin suurimman paatin, joka keikkuu aalloilla mahdollisimman vähän ja kiertää nopeasti ja tehokkaasti lähimmän riutan. Lopputuloksena löysin itseni maksamasta päivän retkeä snorklaamaan sekä laitesukeltamaan! En ole eläissäni snorklannut, saatikka sitten sukeltanut. Vesi ei ole vahvin elementtini, joten olin suoraan sanottuna kauhusta kankeana. Olin tätä vielä seuraavana aamunakin, kun retki alkoi. Laivasta löytyi nopeasti myös muita jotka eivät olleet koskaan tehneet mitään vastaavaa, osa osallistujista oli jopa uimataidottomia... Päivä oli kuitenkin aivan mahtava ja olen ihan mielettömän iloinen että uskaltauduin mukaan!
Retken aikana meidät ajettiin kolmeen eri kohteeseen, jotta näimme mahdollisimman monipuolisesti riuttaa. Ensimmäisellä paikalla istuin pitkään paatin reunalla snorkkelit päässä ja olin varma että kuolen heti kun hyppään avomereen. (Jostain syystä olen reissuni aikana usein ajatellut että kuolen johonkin, tosiasiallisesti hengenvaaraa ei ole ollut vielä kertaakaan.) Ohjaajat tulivat kuitenkin mukaan veteen saakka ja heidän avullaan pääsin nopeasti vauhtiin. Pinnan alla odotti aivan uusi maailma! Silmien edessä oli kaikki mahdolliset sateenkaaren värit, lukematon määrä trooppisia kaloja ja kaiken kukkuraksi veden lämpötila oli +28! Voin hyvin ymmärtää miksi niin moni hurahtaa sukeltamiseen, pinnan alla unohtuu kaikki muu, voit vain keskittyä upeisiin maisemiin. Snorklaamisen jälkeen minäkin uskaltauduin sukeltamaan, näitä koralleja ei voinut jättää näkemättä! Koska en ole koskaan ennen sukeltanut laitteilla, pääsin ohjaajan avulla mukaan ns. tutustumiskierrokselle. Opas veti minut ja uimataidottoman kiinalaistytön n.8 metrin syvyyteen. Siellä sitten ihmeteltiin miten kalojen seassa oikein ollaan. Kaloja oli niin paljon että tuntui siltä kuin olisi uinut akvaariossa. Vesi oli kirkasta kuin juomalasissa ja aurinko paistoi ja loi säteillään vieläkin kirkkaampia värejä. Ennen sukellusta kiinalaistyttö oli ollut lähes itkun partaalla, koska häntä jännitti niin paljon. Sukeltamisen jälkeen kun kiipesimme takaisin veneeseen kiinalaistyttö hyppäsi suoraan kaulaani, koska oli niin hirveän iloinen että oli uskaltautunut veden alle. Tyttö ei puhunut juurikaan englantia, mutta yhtäkkiä kaikki lauseet tulivat hänen suustaan yhtenä huutona, kun hän kehui kaiken maasta taivaaseen. En muista vähään aikaan nähneeni kellään niin leveää hymyä kuin tällä tytöllä! Ehdottomasti jokaisen euron arvoinen reissu, muistan nämä maisemat lopun ikäni :)
Seuraavana päivänä lähdin sademetsään. Päivään mahtui jälleen aivan upeita maisemia, vaikkakin aivan erilaisia kuin edellispäivänä. Kävimme monella luonnonsuojelualueella, vesiputouksilla, lähteillä ja tietenkin kävelemässä keskellä pusikkoa. Hyönteisiä ja eläimiä tuli vastaan enemmän kuin ehti laskea, mm. pienen lautasen kokoisia perhosia, metrin mittaisia liskoja, kämmenen kokoisia hämähäkkejä jne. En ole ikinä nähnyt niin paljon ötököitä, joten myrkkyä kului kokonainen pullo, että pääsin sieltä ehjänä pois. Australian itärannikko on siitä erikoinen että sademetsä on aivan rannikon tuntumassa. Tämä luo alueelle aivan omaleimaisen tunnelman, sillä sademetsästä valuu makeaa vettä riutoille, jotka kelluvat erittäin suolaisessa merivedessä. Tämä on johtanut siihen että luonto todella kukkii ja on elementissään. Myös monet eksottiset eläimet nauttivat tästä erikoisuudesta. Mm. krokotiilieja on lähes joka paikassa, rannoille ei kannata lähteä uimaan ilman osaavaa opasta, sillä kroko saatta hyökätä päällesi. Edellisviikolla hiekkarannalla oli havaittu 6,4 metrinen krokotiili, joten tyydyin kiltisti kävelemään rannalla. Uimaan pääsi jos jaksoi vähän vaeltaa metsän siimekseen. Pieniä jokia ja puroja oli vaikka kuinka paljon ja kristallinkirkas makea vesi houkutteli uimaan. Kävinkin yhdellä joella, jossa vesi oli juuri sopivan viileää. Polskuttelin jälleen kalojen seassa, koska ne eivät välittäneet minusta tippaakaan.
Jäin sademetsään myös yöksi. Kun pimeys laskeutui metsään, meteli alkoi välittömästi. Veikkaisin että jokainen ötökkä jonka oli päivällä nähnyt, viritteli äänihuuliaan ja soitti sellaista konserttia koko yön, että korvatulpat olisivat olleet ihan fiksu juttu. Tähän päälle alkoi vielä aivan järjetön vesisade, joka sai hostellin nurmikentät tulvimaan kymmenessä minuutissa. Vettä oli nilkkoihin asti ja sitä riitti usean tunnin ajan. Hyvä että kämppä oli rakennettu paalujen päälle metrin korkeuteen, muuten vesi olisi tullut majaan sisään.
Loppuviikosta oli aika jatkaa matkaa. Koska en ollut juurikaan ottanut selvää mitä pitäisi seuraavaksi tehdä, jätin asian osaavimmalle porukalle. Hostellini respa teki minulle kahdeksi viikoksi aikataulutetun ohjelman ja hoiti kaikki mahdolliset varaukset. Minä makasin sillä välin uima-altaalla ja toivoin että visa-kortti pelaa. Olin samana päivänä lukenut uutisia Suomesta ja huomannut että Luottokunnalla oli melkoisia ongelmia usean tunnin ajan. Kortti toimi ja sain kalenterini kuntoon. Jatkan nyt matkaani bussilla itärannikkoa alaspäin. Olen ostanut lipun aina Sydneyyn saakka ja saan matkustaa busseilla kuten haluan, minun pitää vain varata netissä paikka itselleni.
Ensimmäinen pysähdys oli vain parin tunnin päässä. Mission Beach on hyvä levähdypaikka pitkien etappien välissä. Moni tulee tälle rannalle vain rentoutumaan ja nukkumaan pariksi yöksi. Aktiivisimmat ja hurjapäisimmät hyppivät tälle rannalle lentokoneista, minä tyydyin uima-altaaseen ja hostellin bileisiin. Viikonlopun kunniaksi henkilökunta haki kaupasta 20 rullaa erivärisiä jätesäkkejä, joista oli tarkoitus virittää itselleen asu illanviettoa varten. Lyöttäydyin yhteen kahden muun kanssa ja saksimme itsellemme lintuasut. Alueella asustelee uhanalainen lintu "cassoware", joka muistuttaa ehkä eniten riikinkukon ja strutsin yhdistelmää. Niinpä ilta sujui mukavan hikisesti jätesäkissä, laitan tästä kuvia niin näette että me todella panostimme asuihin! Seuraavana päivänä pää oli kipeä, lintujen ruuassa oli varmaan jotain kummallista ;)
Sunnuntaina jatkoin matkaani erittäin väsyneenä ja ihmettelin minne oli taas vierähtänyt kaksi päivää. Sen sijaan että olisin levännyt Mission Beachilla, juhlimme aamuun asti muiden reissajien kanssa. Oli aivan älyttömän hauskaa! Bussissa huomasin istuvani kahden tutun tytön viereen. Amerikkalaistytöt olivat kanssani samassa hostellihuoneessa jo Cairnsissa. En ollut ehtinyt hyvästellä heitä, koska he olivat lähteneet sademetsäretkelle sillä aikaa kun minä olin tulossa sieltä pois. Ehdin jo lähteä ennen kun he palasivat, joten nyt oli hyvää aikaa vaihtaa kuulumisia sademetsästä ja jakaa ajatuksia siitä mihin kukakin on menossa seuraavaksi. Vaikuttaa siltä että suurin osa reppureissaajista käyttää samanlaista bussilippua ja kukin hyppää pois kyydistä oman suunnitelmansa mukaisesti. Tuttuihin kasvoihin törmää siis aina kun hyppää bussiin! Seuraava etappini on Airlie Beach ja siellä kolmen päivän purjehdusretki. Saa nähdä miten yksi herkästi merisairaaksi tuleva suomalainen pärjää!
Tiina
ps. Cairnsin kaupungista jäi mieleen yksi erittäin mielenkiintoinen mainostaulu. Yksityissairaalaan ulko-oven vieressä seisoi iso kyltti, jossa luki kissankokoisilla kirjaimilla "Injury lawyers - we´ll help you in court!" Olen nähnyt vastaavanlaisia kylttejä vain Amerikassa, koskakohan näitä tulee Suomeen, ellei jo ole? Markkinointi kannattaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti