Fiji

Joku kysyi minulta vähän aikaa sitten, että mistä keksin nämä maat johon matkustan. Totuus on että, melkein kaikki ovat sellaisia joista en kauheasti tiennyt ja halusin tutustua niihin. Fiji ei tee poikkeusta, tiesin vain että tänne tehdään paljon häämatkoja. Nyt kun Fiji on nähty, olen melko varma että tämä oli yksi köyhimmistä maista joissa olen toistaiseksi käynyt. Minulle tuli täydellisenä yllätyksenä että Fiji lasketaan kehitysmaiden joukkoon. Koska en yöpynyt häämatkalaisten viiden tähden resorteissa, uskallan sanoa että näin mitä todellinen Fiji pitää sisällään.

Tapasin aikaisemmin Uudessa-Seelannissa muutaman suomalaisen reissaajan ja yksi heistä oli vinkannut minulle mielenkiintoisesta yöpymispaikasta. Löysin siis itseni Fijiläisestä kylästä, majoituin siellä paikalliseen perheeseen. Perhe on majoittanut sohvasurffaajia jo muutaman vuoden ajan ja pikaisesti laskettuna heidän luonaan oli yöpynyt yli 50 eri kansallisuutta. Sain yöpyä perheessä ilmaiseksi, he tarjosivat minulle myös ruuan kahdesti päivässä. Kokemukseni mukaan tämä perhe kuuluu ns. hyväosaisten joukkoon, ihan jo senkin puolesta että voivat tällaista tarjota. Toisekseen he asuvat omassa talossaan, eivät siis ole vuokralla. Nähtyäni muutaman paikallisen asumuksen, voin sanoa että tämä talo oli hieno paikallisella mittapuulla. Täältä löytyi sähköt, juomakelpoinen hanavesi, puutarhaletkusuihku ja sisävessa. Minut otettiin erittäin lämpimästi vastaan ja olin kuin yksi perheenjäsenistä.

Heti ensimmäisenä iltana perhe järjesti kava-seremonian minua varten. Kava tehdään liottamalla vaka-juurta juomaveteen. Lopputuloksena kookoksen kuoresta tehdystä kupista juodaan kuravettä muistuttavaa lientä, joka maistuukin vähän kuravedeltä ja puuduttaa mennessään kielen ja kurkun. Kavaa hörppiessä soitetaan kitaraa ja lauletaan yhteislauluja. Vieraan odotetaan myös kertovan itsestään ja niin minuakin pyydettiin kertomaan koko elämäntarinani. Ilta voi helposti jatkua puolen yön yli ja meidänkin illanvietto venyi pitkälle yöhön. Mitä lie litkua olikaan, mutta jo parin mukin jälkeen seuraavana yönä nukutti tosi hyvin J

Perheen äiti on töissä viereisessä kaupungissa matkatoimistossa, jossa hän varaa turisteille saariretkiä. Hänen avullaan sain järjestettyä itselleni 6 yön saarihyppelyn, sillä monet tulevat Fijille juuri saarten vuoksi. Pääkaupunkisaaren välittömässä läheisyydessä on kymmeniä pieniä saaria, joita ympäröivät laguunit ja koralliriutat. Australiaan verrattuna riutat olivat mielestäni huonossa kunnossa. Täällä on toisinaan käytetty kyseenalaisia kalastusmetodeja ja riuttoja on räjäytelty, jotta kalat saataisiin houkuteltua ulos piiloistaan. Samalla arvokasta riuttaa on tuhoutunut ja riutan uusiutuminen voi kestää jopa satoja vuosia. Minä aloitin saarikierroksen pidemmältä ja matkustin lautalla yli 5 tuntia ensimmäiseen pysähdyspaikkaan. Perille päästyäni huomasin että kukaan ei ollut minua vastassa ja sainkin odotella noutajia pari tuntia. Jälkikäteen sain kuulla että hostellin vene oli hajonnut aikaisemmin päivällä ja että korjaus oli kestänyt odotettua pidempään. Koska minulle ei tietenkään voitu ilmoittaa asiasta mitenkään, odottelin yksinäni autiolla saarella, josko joku tulisi keräämään minut mukaansa. Tässä tuli vähän yksinäinen olo ja ehdin jo miettiä kuinka pitkä uintimatka seuraavalle saarelle on, jos kukaan ei tule minua hakemaan. Kyyti saapui lopulta ja pääsin perille. Tarkoitukseni oli viettää ensimmäisessä paikassa kaksi yötä, mutta ensimmäisen yön jälkeen mitta tuli täyteen ja järjestin itselleni kuljetuksen muualle. Saarihyppelyyn kuuluu kaikki majoitukset, kuljetukset ja ruuat, mutta täällä ei toiminut mikään. Hostellista puuttui sähköt, puhdas vesi ja lopulta vessakin hajosi. Korkean vuoroveden vuoksi hiekkarantaa ei ollut, vaan vesi ylsi bungalowin rappusille saakka. Sängyn päälle viritetyssä hyttysverkossa oli kissan kokoisia reikiä, joten aamulla olin aivan pilkullinen kaikista hyttysenpuremista. Kaiken lisäksi olin hostellin ainoa vieras, joten ei minulla ollut edes seuraa. Olisin leikkinyt pienen koiranpennun kanssa, mutta silläkin oli niin paljon kirppuja, etten uskaltanut. Päätin siis lähteä viereiselle saarelle yhdeksi yöksi ja olen jälkikäteen tosi tyytyväinen että lähdin. Toinen paikka oli täynnä reppureissaajia ja tunnelma sen mukainen. Täällä järjestettiin aktiivisesti ohjelmaa ja homma toimi niin kuin pitääkin. Lyhyen vierailun aikana ehdin mm. osallistua fijiläiseen tanssikilpailuun paikallisen partnerin kanssa. Ei voitettu, mutta oli älyttömän hauskaa!

Yhden yön jälkeen lähdin lautalla seuraavaan kohteeseen. Perillä odotti pieni ja viihtyisä perheen pitämä hostelli. Vieraita oli yhteensä 6, mutta vähäinen pääluku ei menoa haitannut. Minulle järjestettiin jopa yksityinen kokkikurssi, koska kyselin paljon paikallisesta ruuanlaitosta. Lounaaksi sain lopulta itse valmistamani kalan kookosmaidossa, nam! Seuraavana päivänä teimme ruokaa koko porukalla ja lopputuloksena kaikki söivät barrakudaa lime-merivesiliemellä. Enpä ole ennen merivettä juonut, mutta näköjään senkin voi maustaa jonka jälkeen se on erittäin herkullista J Täytyy varmaan kokeilla tätäkin reseptiä kunhan pääsen kotiin ja lähden saarimökille merelle. Saarelta jäi matkamuistoksi itse tehty simpukoista punottu rannerengas.

Viimeiset kaksi yötä vietin jo lähellä pääsaarta ja kotia. Selvästi aikaisempia isomman hostellin majoitustilassa oli kerrossängyt yli neljällekymmenelle reissaajalle ja minä sain ohjeet nukkua punkassa nro D 46 J Pari päivää meni rannalla maatessa ja auringosta nauttiessa. Tutustuin täällä myös tosi mukavaan saksalaistyttöön, jonka kanssa meillä oli yllättävän paljon yhteistä. Toivottavasti tapaan hänet vielä joskus uudestaan!

Saarihyppely oli kiva kokemus. Viikonmittainen reissu ei ollut halpa, mutta mielestäni sen arvoinen. Fiji on jo niin kaukana kotoa, että jos tänne asti pääsee, niin saarikierros kannattaa kyllä tehdä. Saaristo on todella kaunis ja maisemat upeita. Joka puolella on turkoosin kirkasta merta ja pieniä hiekkaisia saaria on siellä täällä. Hostellit eivät ole korkeatasoisia vaan sopivat mielestäni paremmin reppureissaajille. Häämatkailijat eivät perinteisesti tule näihin hostelleihin, heille on kuulemma ihan oma honeymoon-saarensa. Uskon kuitenkin että tällä saarikierroksella opin paikallisesta kulttuurista paljon enemmän kuin yöpymällä viiden tähden hotellissa yksityisellä saarella. Pienet saaret toivottavat sinut tervetulleeksi. Jos ja kun vene on ehjä, joku laulaa kitaran kanssa rannalla ja tulee sinua vastaan. Kun lähdet, saat kaulaasi kukkaseppeleen ja koko hostellin henkilökunta halaa sinut matkaan. Luin kaikissa paikoissa vieraskirjoja ja lähes kaikki kommentit olivat ylistäviä, tuntui siltä että täällä ovat viihtyneet muutkin.

Palasin vielä yhdeksi yöksi takaisin kylään. Perillä odotti tuttuja kasvoja. Yllätyin kun kaksi muuta suomalaista Uuden-Seelannin tuttua istuskeli pihan perällä! He olivat juuri saapuneet Fijille ja olivat majoittuneet samaan perheeseen. Höpötimme koko illan siitä mitä kukakin on tehnyt ja mihin tästä seuraavaksi. Jos äitin ja Hennan näkemistä ei lasketa, niin olen tavannut suomalaisia koko matkan aikana vain kaksi kertaa, joten oli taas kiva puhua omalla kielellä pitkästä aikaa J

Fijistä jäi mieleen erityisesti tämä paikallinen perhe joka otti minut kotiinsa asumaan. Sain herkutella paikallisella ruualla ja minusta pidettiin varsin hyvää huolta. Leikin perheen 3-vuotiaan tytön kanssa, tutustuin kylän arkeen, tapasin muita kyläläisiä ja kuulin heidän tarinoitaan. Opin jälleen kerran arvostamaan kaikkea mitä minulla on ja mihin minulla on mahdollisuudet. Seuraavaksi matka jatkuu Cookin Saarille Rarotongalle ja Aitutakille. Nämä saaret olen bongannut Selvitytyjät-ohjelmasta ja perillä pitäisi olla paratiisi! Lennon aikana ylitän päivämäärärajan ensimmäistä kertaa eläissäni ja tämä tuntuu ihan huippuhienolta saavutukselta! Olen matkan alusta alkaen pitänyt tätä lentoa sinä etappina jolloin olen mennyt maailman ympäri. Eihän tällä lennolla vielä kotiin pääse, mutta melkein.

Tiina