Matka jatkui Malesian puolelle. Toisin kuin alkuperäinen suunnitelma oli, yöllinen bussimatka Phuketista Bangkokiin jäi kokematta. Ollessamme Koh Lantalla saaren nettiyhteys oli sanalla sanoen heikko enkä päässyt ostamaan itselleni bussi- tai lentolippua verkon kautta. Nettiyhteys katkeili päivittäin, koska sähköt menivät poikki satunnaisesti pitkin päivää. Hotellin respalla oli yksinkertainen selitys "miss, no electricity in island, maybe back in one hour, maybe you take some juice?" Niinpä minä join mehua ja odottelin, mutta yhteys ei koskaan ollut niin vahva että olisin saanut nettiostokset tehtyä. Kun saavuimme takaisin mantereen puolelle, netti ilmoittikin yllättäen että suora lento Phuketista Kuala Lumpuriin oli halvin vaihtoehto. Koska vaihtoehto oli sekä nopea että halpa, jätin yöbussin muille matkustajille ja lensin suoraan Malesian puolelle.
Thaimaan Jomtienilla tapaamani Navid oli jo ehtinyt tulla takaisin Malesian puolelle. Sain paikallisen oppaan, kun Navid tuli minua lentokentälle vastaan. Tai siis olimme molemmat lentokentällä, mutta eri kentillä... Navid oli kertonut minulle etukäteen että pääkaupungissa on kaksi eri kenttää ja olin huolellisesti tarkistanut kummalle kentälle tulen. Kun laskeuduin, sain tietää että en olekaan lipussani mainitulla kentällä, vaan juuri sillä toisella. Ja koska lentoni oli yölento, istuin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä klo 03.00 Kuala Lumpurin yhdellä kentällä kun Navid oli minua vastassa sillä toisella kentällä. Kenttien välissä on n.25 kilometriä, joten sain istuskella hetken ennen kuin Navid löysi minut. Taksi ajoi meidät lopulta Chinatowniin josta Navid oli varannut meille hotellin valmiiksi. Alue näytti epäilyttävältä keskellä yötä, oikeastaan vain siksi että kadut olivat täysin autioita. Seuraavana aamuna astuin ulos hotellista ja olin aivan varma että heräsin eri kadun varrelta. Korttelimme olikin yksi alueen vilkkaimmista ostoskaduista! Näkymä oli täysin erilainen kuin yöllä. Katu kuhisi ihmisiä ja kaiken maailman myyntikojuja oli niin paljon kuin kuvitella saattaa. Meininki muistutti lähinnä muurahaispesää, kun ihmiset puikkelehtivat pitkin sokkeloisia kiinalaiskatuja.
Kuala Lumpur on minulle täysin vieras kaupunki, en ole ollut täällä ennen. Ainoa mitä tiesin kaupungista etukäteen oli kuuluisat Petronas tornitalot. Rakennus on kaupungin suurin nähtävyys, joten ei liene yllätys että olen käynyt ihastelemassa torneja joka ilta. Samaan aikaan kaupunkiin sattui yksi perhetuttu, joten tapasin tietenkin Tompankin tornien juurella. Suomalaiseen tapaan istuimme baarissa koko illan ja ihmettelimme paikallista rakennustaidetta hyvän juoman kanssa.
Tornien välissä kulkee kävelysilta, kerroksen 41 kohdalla. Sillalle päästetään päivittäin 1200 kävijää tarkan aikataulun mukaisesti. Yritin kolmena eri päivänä torniin, mutta joka kerta liput oli loppuunmyyty jo aamulla. Kaupungin silhuetti jäi siis kuvaamatta, mutta toisaalta inhoan korkeita paikkoja, joten taisin lopulta päästä helpolla :)
Kaupungissa on helpointa liikkua skytrain tai rapidlink-junilla jotka kulkevat joko liikenteen yläpuolella tai maan alla. Junalla pääsee oikeastaan ihan mihin vaan ja sitä kannattaakin käyttää sillä jalankulkija saattaa helposti jäädä kakkoseksi liikenteen seassa. Jalkakäytäviä on vain satunnaisesti ja suojatien merkitys on aivan erilainen verrattuna suomalaiseen versioon. Navid kertoi minulle että täällä pitää kävellä reippaasti punaisia päin, silloin kun autojonossa on sopiva rako. Jalankulkijoille ei pala vihreä oikeastaan koskaan, joten sitä ei kannata jäädä odottamaan. Junalippu ei maksa juuri mitään, muutamalla kymmenellä sentillä pääsee useita pysäkkejä ja junia kulkee parin minuutin välein lähes kellon ympäri. Reittikartasto saattaa aluksi vaikuttaa sekavalta, koska junia liikennöi ainakin kolme eri yhtiötä kukin omilla raiteillaan. Paikalliset ihmiset ovat kuitenkin erittäin halukkaita auttamaan ja puhuvat myös hyvää englantia. Joka kerta on päästy perille ja aina suorinta reittiä.
Vaikka Malesia on aivan Thaimaan vieressä, tuntuu ilmasto olevan aika erilainen. Lämpöasteita on samat +30, mutta kosteus on Malesian puolella aivan toista luokkaa. Täällä ilmassa leijuu pientä utua koko ajan ja vettä saattaa sataa päivittäin. Sade on kuuroluontoista, se ei kestä kauan, mutta vettä tulee niin paljon että sitä ei voi olla huomaamatta. Nyt on ollut kovia ukkoskuuroja joka ilta, nämä kestävät puolisen tuntia, jonka jälkeen pienillä kaduilla saattaa olla vettä nilkkoihin asti. Ihmettelin Thaimaan puolella miksi Navid kantoi aina mukanaan sateenvarjoa, nyt ymmärrän miksi. Täällä sateenvarjo on fiksu juttu ja ilman sitä kastuu läpimäräksi jos kuuro sattuu kohdalle eikä sateensuojaa löydy. Kun sadekuuro on alkamassa kaduilla alkaa kauhea kuhina, kun ihmiset juoksevat piiloon ennen kuin kastuvat. Minä tietysti ilmoitin reippaasti Navidille etten tarvitse sateenvarjoa koska sade on kiva ja virkistävä juttu, eikä pieni kuuro mitään haittaa. Olin kuin uitettu rotta kun kuuro loppui.
Kostean ilman vuoksi täällä on oikeastaan koko ajan hirveä hiki. Luulin että olen hikoillut koristreeneissä, mutta otan sanani takaisin. Kaupungilla kulkeminen tuntuu samalta kuin istuisi saunassa. Pelkkä veden juominen ei riitä missään määrin vaan kroppaa on huollettava muutenkin jotta pysyy pystyssä. Paikalliset kantavat mukanaan isoja vesipulloja, joissa he pitävät erityistä juomasekoitetta. Navid kertoi että täällä juodaan suola-sokeri-vesilientä, jotta elimistö jaksaa mukana helteessä. Nestetasapainoa säädellään siis vanhalla perinteisellä kaavalla, joka on minulle tuttu hätäkeino jos nestettä ei juo riittävästi. Täällä se kuuluu päivittäiseen rutiiniin, hätäkeinona pidetään sairaalaa.
Nyt reissu jatkuu Singaporeen. Koska matka on varsin lyhyt, menen bussilla lähelle Singaporen rajaa ja ylitän rajan tietä pitkin. Seuraavat kuulumiset Singaporen saarelta!
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti