Filippiinit

Lensin viime tiistaina Singaporesta Filippiineille. Lento oli upea kokemus. En ole eläissäni nähnyt mitään vastaavaa. Alapuolella oli sametin sininen meri ja siinä kelluvat pienet saaret kuin jalokiviä joita oli siroteltu sinne tänne. Pieniä saaria oli satoja, jokaista ympäröi vitivalkoinen hiekkaranta ja vesi oli kristallinkirkasta. Voin vain kuvitella millaisia koralleja pinnan alta olisi löytynyt. Maiseman vuoksi odotukseni olivat jälleen todella korkealla. Olin saanut Singaporen hostellin respasta hyvät ohjeet minne mennä kun pääsen Filippiineille. Ohjeiden mukaan minun piti ottaa lentokentältä bussi satamaan ja mennä siitä pikaveneellä upealle saarelle, jonne paikalliset tulevat lomailemaan. Saari kuulosti kuin pieneltä salaisuudelta ja koin että tiedossa on jotain ainutlaatuista. Todellisuudessa bussimatka ja saari ovat jotain aivan muuta. Lentokentältä on ensin ajettava taksilla bussiasemalle. Bussi satamaan kestää neljä tuntia ilman pysähdyksiä. Bussissa ei ole jalkatilaa minun jaloilleni, olen liian pitkä penkin väliin. Vessaa ei myöskään ole, joten neljän tunnin matka voi tuntua aika pitkältä. Vettä on pakko juoda koska on aivan älytön helle. Bussi ajoi aivan hullun kovaa pienellä vuoristotiellä ja olin rehellisesti ihan varma että kuolen siihen kyytiin. Tunnelma oli muutenkin inhottava, koska bussissa näytettiin jotain kamalaa tappo-elokuvaa jossa lensi käden- ja jalanpätkiä sinne tänne. Vähän väliä kolari oli enemmän kuin lähellä ja muutaman kerran bussissa huudahteltiin iloisesti kun "läheltä piti" tilanteesta selvittiin ehjänä. Matkan edetessä ihmisiä jäi koko ajan pois bussista, joten olin myös melko varma että jään kohta bussiin yksin ja minut kidnapataan johonkin. Voin kertoa että neljän tunnin paikallisbussi filippiiniläisten kanssa jotka tuijottavat sinua koko matkan, ei ole mikään ihanteellinen tapa matkustaa. Bussimatka maksoi 3 euroa. Vaihtoehtoisesti olisin voinut ajaa saman matka taksilla ja maksaa siitä 60 euroa. Mietin monesti matkan aikana missä kohtaa on hyvä säästää ja missä ei. Olisiko nyt pitänyt laittaa rahat taksiin ja mennä yksin, vai oliko turvallisempaa matkustaa muiden kanssa, jolloin tietää pääsevänsä perille jossain vaiheessa? Lopulta saavuin satamaan juuri ennen kuin viimeinen vene lähti. Pikavene oli oikeasti iso lautta, muistutti enemmän lossia. Meriretki tähän päälle kesti vielä tunnin. Lautalla tapasin kaksi tanskalaista tyttöä, joten voitte vain kuvitella kuinka hyvältä tuntui nähdä muita eurooppalaisia bussikyydin jälkeen. Tytöt olivat matkalla samalle saarelle, joten lyöttäydyin heidän seuraansa. Saimme itsellemme nopeasti hotellin ja pääsimme syömään ja nukkumaan pitkän päivän jälkeen.

Aamulla heräsin toiveikkaana. Olimme jo edellisenä iltana sopineet että lähdemme tyttöjen kanssa kiertämään saarta ja etsimään jotain ihanaa. Retki oli täysin turha, voin vain todeta ettei täällä ole mitään. Olen monesti matkani aikana verrannut kaikkia paikkoja Thaimaaseen, suurimmaksi osaksi sen vuoksi että viihdyn siellä niin hyvin. On pakko todeta, että siihen on syynsä miksi matkustan sinne vuosi toisensa jälkeen. Olen löytänyt Thaimaasta jotain ainutlaatuista ja on mahdollista etten löydä muualta minulle sopivaa, joka olisi mielestäni vielä parempaa. Tässä vaiheessa olen huomannut että ero Filippiinien ja Thaimaan välillä on huomattava. Thaimaalaiset ovat huomattavan ystävällisiä, ruoka on hyvää ja turisteille tehdyt esitteet vastaavat todellisuutta. Filippiineillä ruoka on jotain aivan kummallista, välipalaksi on tarjolla mm. kananmunia, jonka sisältä löytyy syötäväksi tarkoitettu pieni puoliksi kehittynyt tipu... Paikalliset huutelevat törkeyksiä perääsi ja kaikki pyytävät sinulta rahaa kuka milloinkin mistäkin syystä. Turistiesitteen kuvat eivät ole siitä hotellista johon menet ja ranta ei myöskään vastaa odotuksia. Tässä vaiheessa olen vähintäänkin pettynyt sillä minun on tarkoitus olla Filippiineillä viikko. Olen jo miettinyt josko palaan Thaimaaseen koko loppuajaksi, sillä siellä en ole ikinä pettynyt. Yritän kuitenkin sitkeästi, sillä haluan kokea muutakin. Pääsen Thaimaaseen tästä eteenpäin aina kun haluan, mutta maailmanympäri en ehkä pääse kuin kerran. Olen päättänyt jatkaa tältä saarelta seuraavalle parin päivän päästä, siellä pitäisi olla muiden turistien mukaan jotain parempaa. Se tietää kuitenkin pidempää bussimatkaa takaisin lentokenttää kohti, joten alan valmistautumaan siihen uudelleen.

--------------------

Ja niinhän siinä kävi että vaihdoin saarta heti kahden yön jälkeen. Löysin lisää eurooppalaisia ja lyöttäydyin kolmen sveitsiläisen matkaan. Heidän kanssaan vaihdoimme Camotes-nimiselle saariryhmälle. Perillä huomasimme että olemme lähes ainoat turistit koko saarella. Hermostuneina tylsiin paikkoihin päätimme vaihtaa vielä kerran. Päädyimme lopulta Malapasqua-saarelle. Bussissa on siis ajettu aivan liian paljon ja tässä vaiheessa on hyvä todeta että ensimmäinen bussimatkani oli vielä oikein mukava näihin jälkimmäisiin verrattuna. Viimeisin bussireissu kesti 6 tuntia, eikä bussissa ollut ikkunoita. Hiekkatiellä ajaessa, veikkaisin että pesin silmistäni n. kilon hiekkaa kun pääsimme perille. Lisäksi bussi pomppii hiekkatien kuopissa niin paljon että kaikki lihakset ovat aivan tohjona. Yksi matkakavereistani on raskaana ja hän totesi bussin jälkeen seuraavasti: "I don´t know if it´s possible, but instead of milk, I think I have milkshake in my breasts." Tämä lausahdus kuvaa täydellisesti ajettua bussimatkaa!

Nyt olemme siis perillä Malapasqua-saarella. Paikka on erittäin kaunis ja turisteja riittää, mutta nyt on sitten sään vuoro häiritä matkaani. Loppupäiville on luvattu vain ukkosta, joten rannalla on lievästi sanottuna tylsää olla kun vettä tulee vaakatasossa. Olen varannut itselleni lentoliput Mikronesiaan Palaun saariryhmään ystävänpäväksi. Katsoin äsken heidän säätiedotustaan ja sinnekin on luvattu pelkkää myrskyä seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Olen siis melkoisen raivona tilanteeseen. Missä vaiheessa maailma on muuttunut sellaiseksi että Aasiassa tulee vettä viikko toisensa perään? Jopa Thaimaassa satoi useana päivänä, enkä ole nähnyt siellä yhtä paljon sadetta koko 10 vuoden aikana kun olen siellä käynyt. Matkakohteeni ovat suurilta osin pieniä paratiisisaaria, joissa sääolosuhteet vaikuttavat olennaisesti olemiseen. Jos sää on huono, ei ole hirveästi tekemistä. Kohteissa ei ole juuri mitään muuta nähtävää, sillä luonto ja eläimet ovat juuri se mitä olen täällä katselemassa. Törmään jälleen samaan kysymykseen - nytkö on aika kääntyä takaisin Thaimaaseen?

Tiina