Goodbye Malaysia, welcome Australia!

Viime viikko kului Malesian saaristossa, Penangin paratiisisaarella. Saari sijaitsee jo melko lähellä Thaimaan rajaa, monelle suomalaisturistille tutun Langkawin saaren lähellä. Valitsin tämän vieraamman saaren koska tänne tulee enemmänkin paikallisia lomailijoita, vähemmän ulkomaisia turisteja. Saarella puhuttiin harvinaisen hyvää englantia, joten Filippiinien jälkeen asioiden järjestely tuntui sujuvan helposti. Saaren pääkaupunki, Georgetown, on täynnä historiallisia rakennuksia, sillä alueelta löytyy paljon brittien siirtomaa-aikaisen hallinnon jälkiä. Itse asiassa Georgetown on Unescon maailmanperintölistalla, juui näidn vanhojen rakennustensa vuoksi. Kiertelin kaupungilla parinakin päivänä. Alue on pieni, joten kävellen näkee kaiken mitä haluaa. Kaupunki muistutti enemmän kylää, jossa ihmiset tervehtivät toisiaan iloisesti. Täällä näkyi myös paljon muita reppureissajia, joten turisteja ei enää tuijoteltu ihmeissään. Tässäkin kaupungissa näkyy sama mikä kaikissa vierailemissani Aasian kaupungeissa, kaupungilla ei ole tiettyä tyyliä, sillä vanha ja uusi sekoittuvat yhteen. Rakennukset ovat vieri vieressä ja samasta korttelista saattaa löytyä 100 vuotta vanha juna-asema ja viime vuonna valmistunut 5 tähden hotelli. Tämän takana puolestaan voi hyvin olla paikallisten hökkelikylä. Kaupungin sisäisiä alueita on vaikea erottaa toisistaan ja lisäksi kadut saattavat olla tosi kiemuraisia. Suuntavaisto häviää helposti ja jos et halua pökertyä helteessä kävellessäsi väärään suuntaan, kartta on kovaa valuuttaa vaikka alue olisi kuinka pieni.


Yhtenä päivänä kävin turistikierroksella saaren hedelmäfarmilla. Täällä oli tarkoitus nähdä mitä eksottisempia hedelmiä ja päästä maistelemaan uusia makuja. En tiedä olivatko odotukseni liian korkealla, mutta kierros oli melkoisen huvittava. Kuvittelin että pääsemme jollain pikkuisella ajoneuvolla kiertämään valtavia plantaaseja ja että näkisin enemmän hedelmiä kuin ikinä. Tosiasiassa Prismassakin on enemmän hedelmiä kuin tällä kierroksella näki! Plantaasien sijaan turisteille oli tehty n. 100 metriä pitkä polku, jonka varrelle oli istutettu yksi kasvi kutakin lajia. Innostunut opas käveli polulla edellämme ja kunkin kasvin kohdalla kertoi mikä tässä nyt sitten on kasvamassa. En halua vähätellä hänen yritystään olla asiantuntija, mutta lauseen "and here we have a banana" jälkeen olin melko varma että hirveän eksoottisia hedelmiä ei taida tulla vastaan tällä kierroksella. Ja niinhän siinä lopulta kävi että banaanin, ananaksen, omenan, päärynän, mangon ja kookospähkinän jälkeen kierros oli tehty ja siirryimme maistelemaan hedelmiää. Pöydässä oli sitten tarjolla jo muitakin hedelmiä, joten ei tämä nyt ihan kuitenkaan banaanin tasolle jäänyt. Viimeisenä ennen poislähtöä opas muisti että olit unohtanut näyttää meille viikunapensaan, joten sain minäkin jotain uutta nähtävää! Koko reissusta jäi silti päällimmäisenä mieleen turistien maisemavessa. Voin kertoa että Hotelli Tornin naisten vessa ja sen maisemat jäävät mennen tullen kakkoseksi. Tämä vessa oli nimittäin rakennettu jyrkänteen reunalle siten että ikkunan sijaan seinä oli jätetty auki ja vessasta olisi voinut pudota rotkon pohjalle jos liian pitkälle kurkottaa. Vessasta näki myös kuinka apinat hyppivät viereisissä puissa. Harvemmin olen ottanut vessasta maisemavalokuvia, mutta nyt otin :)

Reissun aikana olen matkustanut paljon bussilla ja nyt alkaa hahmottumaan millaisia Aasialaiset vaihtoehdot ovat. Kuten jo aikaisemmin Filippiineistä kerroin, heidän bussinsa ovat melko alkeellisia, mutta Malesian pitkänmatkan bussit ovat sitten ihan toista maata. Viimeisin bussi jolla matkustin oli ns. 5 tähden bussi. Täysimittaisessa bussissa on vain 18 paikkaa, joka tarkoittaa valtavaa jalkatilaa. Penkit ja niiden varustelutaso vastaavat Finnairin lentokoneiden bisnesluokkaa. Saat nojatuolisi makuuasentoon ja halutessasi tuoli voi myös hieroa selkäsi. Jos maisemat eivät kiinnosta voit pelata omaa pleikkaasi, jokaisella paikalla on oma laitteistonsa. Musiikkina on kuljettajan laulu, milloin mikäkin ujellus josta ei saa mitään selvää. Paras musiikki tähän saakka on ollut viiden tähden bussin kuljettajan räppäys!

--------------------------------------------------------------

Tässä vaiheessa reissua tuli ensimmäistä kertaa hetki jolloin huomasin olevani tosi väsynyt. Alkoi tuntumaan siltä että tarvitsen lomaa tästä kaikesta! Kuulostaa ehkä hullulta, mutta tähänkin voi näköjään väsyä. Kun pitää päivittäin järjestellä asioita, majoituksia, ruokaa, matkalippuja jne., niin kyllä siihenkin kypsyy, etenkin jos ei ole yhteistä kieltä paikallisten kanssa. Sen sijaan että olisin lähtenyt Langkawille suunitelmani mukaan, päätin lähteä pois Penangin saarelta takaisin mantereelle. Vietin viikonlopun viiden tähden resortissa ja hemmottelin itseni pilalle uima-altaalla löhöten! Tämä oli todellista luksusta, näin mm. hiustenkuivaajan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Nautin joka hetkestä, etenkin kun tiesin että hotellin tasosta huolimatta yöpymisen hinta oli kohtuullinen koska olin vielä Aasiassa. Jatkossa tällaiseen ei ole samanlaisia mahdollisuuksia.

Sunnuntai-iltana lähdin yöbussilla kohti Kuala Lumpuria ja lentokenttää. Olin kentällä klo 04.30, ja lentoni Australiaan oli vasta 09.30, joten käperryin lentokentän penkeille nukkumaan. Maanantai-aamuna heräsin samalta penkiltä intialaisen turistiryhmän keskeltä, he olivat kerääntyneet jonkin sortin palaveriin ympärilleni. Muistelin haikeana viiden tähden hotellin pehmeää sänkyä ja lämmintä suihkua...

Myöhemmin maanantaina saavuin Australiaan länsirannikolle, Perthin kaupunkiin.Tarkoitukseni oli etsiä itselleni reppureissaajille tarkoitettu hostelli. Löysinkin paikalle ja sain hostellin viimeisen sängyn. Majoitun kolme yötä 10 hengen "dormissa", yhdeksän muun tytön kanssa. Maisemanvaihdos on melkoinen, mutta onpahan taas jotain mielenkiintoista tiedossa! Ensivaikutelma Australiasta on positiivinen. Täällä ei tarvitse seisoskella yksin kadulla kartan kanssa, joku tulee heti kysymään voiko olla jotenkin avuksi. Ja kaikki puhuvat englantia, joka tuntuu mielettömän helpolta! Täytyy kuitenkin rehellisyyden nimissä todeta että aussienglanti on melkoista mongerrusta. Vaikka puhutaankin samaa kieltä, niin välillä on pakko kysyä että mitä, kun ei tajua paikallista slangia. Luen tänä iltana matkaoppaani englanti-aussi-englanti -sanakirjaa, jospa huomena olisi jo vähän enemmän hajua miten täällä väännetään sanoja :) Tarkoitukseni on viettää Australiassa koko maaliskuu, joten seuraavat blogit tulevat täältä kenguruiden maasta!

Tiina