Väärään suuntaan ja muita yleishyödyllisiä havaintoja

Heikko luonteeni antoi periksi ja päätin pakata rinkan ja suunnata takaisin Malesiaan. Säätiedotuksen mukaan siellä paistoi aurinko ja se oli riittävän hyvä syy Filippiinien vesisateiden jälkeen. Matkustin siis takapakkia, mutta en antanut sen häiritä. Ehkä ensimmäistä kertaa matkani aikana minulle tuli sellainen olo, että saan tehdä ihan mitä haluan. Suomessa muotoiltu alkuperäinen reittisuunnitelma oli vain joku raami reissulleni, mutta koska matkustan yksin voin poiketa siitä aina kun huvittaa, sillä minun ei tarvitse tehdä kompromisseja kenenkään kanssa. Lisäksi halvimmat lennot Australiaan Filippiinien suunnalta kulkevat yllättäen Kuala Lumpurin kautta, joten minulla oli mielestäni ihan riittävästi perusteluja lähteä ns. väärään suuntaan. Rehellisyyden nimissä on myös kerrottava että perillä odotti hyvä seura, sillä Navid ilmoitti tulevansa kentälle vastaan. Vietin hänen kanssaan muutaman päivän Kuala Lumpurissa ja jatkoin sitten matkaani Penangin saarelle, lähelle Thaimaan etelärajaa.

Tässä vaiheessa ei siis ole kuulumisia uusista maista, mutta sen sijaan ajattelin kasata ajatuksia yleishyödyllisistä asioista joihin olen matkan aikana törmännyt. Ensinnäkin sain palautetta Suomesta että lukijoita kiinnostaa tietää mitä kannan ns. päivärepussani mukana. Riippumatta maasta repusta löytyy seuraavat tavarat: passi, lompakko, miniläppäri, paikalliseen sähköverkkoon sopiva pistoke jolla suomalaiset laitteet saa ladattua väärästä pistokepäästä huolimatta, kamera ja laturi, siskojen tekemä joululahjaksi saatu matkapäiväkirja omia muistiinpanoja varten, laastareita, vesipullo, vessapaperia ja puhelin. Näillä pärjää tosi hyvin ja kaikkia tarvitsee joka päivä.

Ohessa listaa muista pienistä havainnoista matkan varrelta:

- Jos on ikävä Suomeen, etsi nettiyhteys ja katso säätiedotuksesta kuinka paljon Vantaalla on pakkasta. Ei ole enää ikävä :) Tämä toimii myös toisinpäin. Eli jos ja kun reissussa on yli +40' eikä ilmastoitua paikkaa löydy mistään, on hyvä muistaa että toinen vaihtoehto on olla lumikolan varressa Suomessa. Mm. sunnuntaina äiti kertoi tehneensä lumityöt kolmesti saman päivän aikana.

- Olen havainnut haikalevani suomalaisen ruuan perään. Näihin löytyy helposti ratkaisu kun on luova tai valmis maksamaan herkustaan vähän enemmän. Tässä muutamia esimerkkejä. Suolakurkkua löytyy Burger Kingin hampurilaisen välistä. Tosin vain kaksi viipaletta, mutta sekin auttaa pahimpaan himoon. Maitoa tapaa harvemin, mutta melkein joka maasta saa teesekoitetta joka sisältää maitojauheen. Hommaa siis kuumaa vettä, niin saat teetä maidolla. Juustoa löytyy Subwayltä ja he myyvät sinulle pelkkiä juustosiivuja kun oikein anelet. Homejuustoa olen löytänyt kerran juuri täältä Malesiasta, 18 euroa on sopuhinta 100g palasta... KFC eli Kentucky Fried Chicken tekee ihan ok-hyvää perunamuussia. Ei tosin voita mummun versiota, mutta on kivaa vaihtelua riisille. Jos löydät ruokakaupasta tummaa leipää, se ei ole sitä mitä luulet sen olevan. Huomaat hotellissa että olet ostanut suklaaleipää. Salmiakkia ei saa mistään, mutta hedelmäkarkkeja voi hyvin pyöritellä suolassa ja leikkiä syövänsä turkinpippureita.

- Joka maassa kaikki haluavat tietää mistä olet kotoisin. Kukaan ei tiedä missä Suomi on. Aikaisempina vuosina sana Nokia on toiminut hyvänä keinona kertoa mitä Suomessa on. Nyt tämä ei enää toimi. Esim. Singaporessa Nokian kaupassa on tavallisesti n. 18 myyjää, muttei yhtään asiakasta. Myynti-ikkunoissa mainostetaa alea ja uusimpia puhelinmalleja saa aivan pilkkahintaan. Nokian tilalle on tullut uusi julkkistuote - Angry Birds. Kaikki tietävät vihaiset linnut ja oikeastaan kaikki tapaamasi ihmiset ovat sinun uusia parhaita ystäviäsi kun osaat sanoa että linnut on suomalainen keksintö.

- Kaupassakäynti on helppoa kun olet Aasiassa, sillä melkein kaikkea myydään kadulla. Filippiineillä törmäsin erikoisimpiin tuotteisiin, kun huomasin että tämänhetken hittituottet kadulla kuin kadulla oli pienet ja hellyyttävän näköiset koiran-ja kissanpennut sekä Viagra. Lisäksi Filippiineillä ei aina tarvinnut mennä edes kadulle, sillä jos olit esim. taksissa, niin risteyksessä myyjiä kulki autojen seassa ja avaamalla ikkunan saattoi tehdä ostoksia nousematta autosta. Viereiseen taksiin myytiin yhtenä päivänä polkupyörä, joten voisin sanoa että tavaraa on kyllä tarjolla. Ja jos sitten pääset sinne kauppaan saakka, niin joka maassa pienimmässäkin kaupassa on melkein kaikkea. Jos ei ole, niin myyjä lähtee hakemaan sen sinulle jostain toisesta kaupasta. Hyvin harvoin olen törmännyt tilanteeseen että jotain ei olisi, melkein aina on tavara hommattu jos se on ollut loppunut tai ei ole kuulunut valikoimaan. Ainoa "kauppa" johon olen jonottanut on teekioski, sinne on aina jono jos olet Singaporessa.

- Televisiokaupoilla on huvittavaa huomata että jokaisesta ruudusta tulee ohjelmaa jostain maasta missä on aivan älyttömästi lunta. Mm. hiihtokilpailuita näytetään paljon. Televisioihin on kiinnitetty useita huomiota herättäviä tarroja joissa mainostetaan television erinomaista laatua värien suhteen. Ja siis ruudulla on vain valkoista lunta!!! Jännää että Suomessa telkkarikaupoilla ruuduissa pyörii eksoottiset luonto-ohjelmat joissa värikkäät kukkaset, merimaisemat ja afrikkalaiset eläimet näyttelevät pääosaa... Kohderyhmällä on väliä :)

- Monessa maassa olen törmännyt vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja tässä on nyt hyvä muistaa että se koskee sitten ihan kaikkea, ei vain autoliikennettä. Mm. liukuportaat ovat väärinpäin ja jos et aio juosta portaita ylös, sinun pitää jonottaa vasemmalla reunalla. Muuten töihin kiiruhtavat salkkumiehet ovat kiukkuisia sinulle. Jalankulkijana pitää muistaa katsoa väärään suuntaan tai muuten jäät auton alle.

- Aikataulut, lähtöajat, matkan kesto yms. aikaan liittyvät asiat ovat yksi iso kysymysmerkki. Jos bussisi lähtee aikataulun mukaan klo 12.30, niin mm. Malesiassa se tarkoittaa klo 13.00. Tämä siksi että kuskilla on ruokatunti, eikä sitä muisteta kertoa sinulle koskaan. Ei edes silloin, kun osaat jo kysyä sitä etukäteen. Matkan kesto Aasiassa tietä pitkin riippuu aivan täysin liikenteestä jota kukaan ei tiedä etukäteen. Älä siis luota siihen jos joku sanoo että matka taittuu nopeasti, sillä jos on ruuhka-aika, niin matka kestää vähintään neljä kertaa alkuperäisen arvion verran. Voisi kuvitella että lentokentän aikataulu on se mikä pitää, mutta esim SilkAir saattaa aikaistaa lentoasi. Minulle kävi näin, koska lentäjällä oli kuulemma kiire kotiin. Asiasta ei tietenkään ilmoiteta mitään etukäteen, koska lentokenttävirkailijan mukaan ihmiset tulevat tänä päivänä niin ajoissa lentokentälle, että he luottavat siihen että kyllä kaikki kuitenkin ehtivät paikalle. Filippiineillä on normaalia että ennen bussin tai lautan lähtöä paikalle saapuu saarnaaja. Hän lukee pätkän raamattua ja kerää rahaa evankeliumin levittämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin. Toisinaan myös rukoillaan yhdessä ennen kuin päästään matkaan. Tämä ei siis riipu siitä että alkava matka olisi jotenkin vaarallinen, vaikka minusta hiljentymisen hetki tässä kohtaa on muistuttanut läinnä viimeistä ruokousta ennen tuhoontuomittua laivareissua tms.

Päivittäinen elämä reissussa on melkoisen yksinkertaista. Aamulla herään ilman herätyskelloa, etsin aamiaisen jostain katukioskista, kävelen ympäri kyliä katselemassa paikallista elämänmenoa tai otan aurinkoa altaalla, syön lounaaksi mitä milloinkin, joskus jopa sellaista josta en tiedä mitä se on. Päivän päätteeksi seikkailen netissä etsien seuraavia matkakohteita ja hotelleja yms. Oleminen on aika yksinkertaista ja helppoa. Nyt kun olen ollut itsekseni kolmisen viikkoa, on pakko todeta että tämä on myös välillä tylsää. Juttuseura olisi joskus kivaa, koska päivittäin näkee niin paljon että iltaisin pitäisi päästä kertomaan kaikesta jollekin. Tähän auttaa kummasti Skype-yhteys Suomeen, esim. eilen sunnuntaina taisin istua melkein 5 tuntia juttelemassa tietokoneella kotiin. Osallistuin mm. Lindan aamiaiselle ja ihastelin tietokoneen ruudulta kun Linda söi laskiaispullaa! Seuraavaksi pääsin mummulaan lounaalle. "Istuin" keskellä ruokapöytää ja katselin ruutuni kautta kun äiti, iskä ja mummu söivät lounasta ja ihmettelivät lumentuloa. Vielä juuri ennen nukkumaanmenoa höpötin Emman kanssa ja pääsin taas kylään kaverin luokse. Näiden juttutuokioiden jälkeen on taas helppo jatkaa uusien kokemuksien keräilyä. Tallennan ne johonkin syvälle muistiini ja kerron kaikki loput tarinat sitten kun tulen takaisin kotiin :)

Seuraava uusi maa tulee olemaan Australia. Sitä ennen poikkean vielä Langkawin paratiisisaarelle täällä Malesiassa. Australiassa on tarkoitus viettää koko maaliskuu. Huhtikuussa odotan vieraita kotoa, kun äiti ja Henna ovat tulossa lomalle. Tarkoitus on järjestää treffit Uuteen-Seelantiin.

Kiitos taas kaikista palautteista joita olen saanut, on mukava kuulla että niin moni on löytänyt kirjoitukseni. Palautteiden lisäksi luen aktiivisesti sähköpostiani, joten jos haluat kertoa omista kuulumisistasi, niin laitahan viestiä tulemaan osoitteeseen salomaantiina@gmail.com. Nyt tuntuu siltä että olisi jo kiva tietää mitä kaikille kuuluu, kun ei ole nähnyt ketään niin pitkään aikaan! Toisin sanoen, ikävä on yllättänyt pari kertaa, muttei niin pahasti että tulisin vielä takaisin :) Täällä on vielä liian paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa! Lupaan lähettää postikortin ensimmäiselle joka lähettää kuulumisia ja osoitteensa korttia varten!

Tiina