Suomalaisen perhevierailun jälkeen matka jatkui Brisbanesta surffaajien mekkaan, Surfer´s Paradiseen. Täällä surffilautojen kiillotus on vakavasti otettava ammatti, eikä mikään hupijuttu johon ryhdytään kun vanha työ alkaa kyllästyttämään. Ranta on täynnä väkeä ja melkein kaikilla on jonkinlainen lauta, jolla aalloille lähdetään. Touhuun osallistuu usein koko perhe, ikään ja kokoon katsomatta. Minä päätin kokeilla erilaista surffausta, nimittäin sohvasurffausta. Brisbanesta olin löytänyt itselleni matkakaverin, Julian, jonka olin tavannut pari viikkoa aikaisemmin Fraser Islandilla. Päätimme että nyt kun olemme kahdestaan, emmekä enää yksin, kokeilemme miten monien reissaajien kokeilema sohvasurffaus onnistuisi. Ne joille käsitys on vieras, sohvasurffaus tarkoittaa sitä että esim. hostellin sijaan, mennään nukkumaan jonkun sohvalle. Ihmiset ottavat toisiinsa yhteyttä netin kautta ja tarjoavat yöpaikkaa sohvaltaan, jotta majoituskuluja voidaan minimoida sekä samalla tietysti tutustua johonkin paikalliseen asukkaaseen.
Lyhyen nettiselailun jälkeen löysimme espanjalaisen Rafaelin, joka tarjosi meille kerrossänkyä surffiklubin yläkerrasta. Paikka osoittautui oikeastaan kylän hienoimmaksi klubirakennukseksi. Täällä asustelee sekalaisen joukko surffajia, jotka treenaavat hengenpelastuskisoihin. Talo oli hiekkarannan vieressä ja rannan puolen seinä pelkkää ikkunaa. Söimme siis aamupalamme rannan aitiopaikalla ja ihastelimme meren pauhua. Klubirakennuksessa ei juuri bileitä pidetty, koska pysyvät asukit lähtivät aamuisin kello viiden jälkeen aalloille. Silloin on kuulemma parhaat pyörteet :) Koska olimme Julian kanssa niin tyytyväisiä siihen että säästimme kaikki majoitusrahamme, päätimme lähteä shoppailemaan! Kuinkas muutenkaan :) Lopputuloksena tuhlasimme moninkertaisesti yöpymisestä säästetyt rahat ja olimme tilanteessa jossa tavarat eivät enää mahtuneet rinkkaan... Oli pakko järjestää ns. throw away -party, jossa käydään rinkan tavarat läpi. Osa vaihdetaan kaverin kanssa päikseen ja osa heitetään roskiin. Rinkkaan pitäisi lopulta jäädä oikeastaan vaan kaikkea uutta, koska kaverilta saa lisää kaikkea kivaa! Jätimme Rafaelille ison kasan vaatteita, jotka hän lupasi viedä paikalliseen pelastusarmeijaan lahjoituksena. Loput pari päivää vietimme Surferin rannalla.
Surferista matka jatkui Byron Baylle. Lähes kaikki matkan varrella tapaamani reissaajat olivat kertoneet että tämä kylä on rannikon paras bilepaikka. Odotukset olivat korkealla ja heti ensimmäisenä iltana totesimme Julian kanssa että meille ei oltu liioiteltu! Saavuimme Byronille tiistaina ja pinkaisimme heti Dominoon pizzalle. Tällä ketjulla on aina tiistaisin 5 dollarin pizzat (n.4€], joten voitte arvata kuinka monta reissaajaa oli oven vieressä jonossa. Ei myöskään ollut yllätys että jonosta löytyi tuttuja - nimittäin purjehdukselta tutut ruotsalaispojat jotka olin yllättänyt puhumalla heille ruotsia. Pojat tuntuivat edelleen olevan hieman käärmeissään "huijauksestani"! Saimme kuitenkin kutsun illanviettoon ja hetken päästä olimme heidän hostellillaan pelaamassa juomapelejä. Poikien hostellissa asui liuta muitakin ruotsalaisia, joten alkuilta meni sujuvasti snapsilaulujen parissa.
Myöhemmin puolenyön jälkeen tie vei Cheeky Monkey -nimiseen yökerhoon. Täällä pöydät ja penkit on päällystetty kuvioidulla teräslevyillä, niin että tanssijoiden kengät pitävät. Tanssilattiaa ei ollut ollenkaan, kaikki tanssivat pöydillä ja roikkuivat kattoon kiinnitetyissä tangoissa. En tiedä mistä baarin nimi on peräisin, mutta meno oli kuin apinatarhassa, joten nimi oli mielestäni oikein osuva! Ilta oli oikein onnistunut ja meillä oli ihan hirveän hauskaa. Byron Bayn maine ei ollut tuulesta temmattu, bileet olivat ehdottomasti itärannikon parhaimmat!
Kävimme Cheeky Monkeyn bileissä joka ilta neljän päivän ajan. Muuten päivät menivät rannalla maaten, koska ei me paljon muuta jaksettu tehdä. Yhtenä päivänä kävimme kävelemässä Byronin niemeä ympäri ja kiipesimme kukkulan päälle katsomaan majakkaa. Päivän aikana merellä uiskenteli delfiinejä ja sattuipa silmään yksi haikin. Samalta retkeltä löytyi myös Australian itäisin reuna. Paikalle sattuneen oppaan mukaan jos tuolta lähtisi uimaan, niin rantautuisi Chileen... Siis jos ei satu törmäämään johonkin Tyynenmeren saarista. Joka tapauksessa matka on pitkä!
Byronilla vietetty aika kului nopeasti. Tänne sain myös viestin että äiti ja Henna olivat matkalla Sydneyyn. Viimeinen bussimatka Australiassa vie siis oopperatalon maisemiin, mutta siitä lisää ensi kerralla!
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti