Sydney

Yöbussi saapui 13 tunnin jälkeen Sydneyyn. Pysäkillä oli vastassa äiti ja sisko, joten itkuhan siinä tuli. Tuntui jotenkin epätodelliselta että kotiväki oli nyt täällä, oli tosi mukavaa nähdä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa. Hyvästelimme Julian kanssa ja totesimme että meillä oli ollut vähintäänkin hauskaa yhdessä. Julia ilmoittikin tulevansa Suomeen kylään ensi syksynä :)

Keräsin kamani bussipysäkiltä ja suuntasimme majapaikkaan. Yövyimme, minulle jo tuttuun tapaan, hostellissa muiden reissaajien kanssa. Äiti ja Henna kertoivat että 6 hengen huoneessa on kaksi muutakin asukkia joita he eivät olleet vielä nähneet. Olen jo ilmeisen kehittynyt hostelli-yöpyjä, koska osasin nopeasti kertoa minkä maan kansalaisia huoneessa asuu. Tavaroiden perusteella seurassa oli ainakin amerikkalainen. Myöhemmin selvisikin että toinen tytöistä oli britti ja toinen jenkki. Brittityttö oli innoissaan kuullessaan että olemme Suomesta, Norjan läheltä. Hän oli juuri edellisenä päivänä keksinyt että Norja on osa pohjois-Englantia, joten Suomenkin on oltava jossain lähellä... Eihän siinä voinut kuin päivitellä miten onneton maantieto tällä brittitytöllä oli!

Kasasimme nopeasti päiväreput ja lähdimme kaupungille, jos vaikka karttuisi itselle vähän lisää sekä maantietoa että Sydney-tietoa. Kaupungilta piti tietenkin nähdä Sydneyn kuuluisa oopperatalo. Valtava rakennus sai meidät hieman hämilleen. Olen aina kuvitellut että oopperatalon upeasti muotoiltu katto on puhtaanvalkoinen ja vähintääkin marmorista rakennettu. Yllätys oli melkoinen - katto näyttää oikeastaan likaiselta, jopa vähän ruskealta. Tämä johtuu siitä että katto onkin rakennettu kerman ja beigen värisistä ruotsalaisista kylpyhuonelaatoista! Olihan talo oikein hieno, mutta illuusio valkoisesta muotoilun ihmeestä sai pahan kolauksen, kun huomasin että postikorteista ja valokuvista tuttu rakennus olikin eri värinen mitä luulin. Valokuvia tuli kuitenkin räpsittyä ja voin nyt sanoa että olen nyt oikeasti seissyt oopperatalon edustalla, enkä pelkästään haaveillut siitä rakentaessani kotona oopperatalon palapeliä.

Seuraavana päivänä lähdimme metsästämään jättikengurua. Äiti ja Henna olivat päättäneet etteivät poistu Australiasta ennen kuin näkevät kaksimetrisen kengurun. Eläintarhan opas oli vähän ihmeissään kun kysyimme jo sisääntulossa että voisitteko ystävällisesti piirtää tähän eläintarhan kartalle paikan missä on teidän suurin kenguru... Onneksi polun varrelle sattui myös koalat ja kirahvi, nähtiin taas jotain muuta kuin suomalaisia eläimiä. Kenguru osoittautui melkoisen laiskaksi. Päivä paistoi täydeltä terältä ja kengurut säästävät tällöin energiaansa, toisin sanoen makaavat maassa eivätkä hievahdakaan. Ainoat vähänkään aktiivisiset kengurut olivat pikkuisia wallabyja, aivan liian pieniä äitin ja Hennan mielestä. Onneksi parimetrinen "jättikenguru" päätti vaihtaa asentoa ja otti pari laiskaa hyppyä, jotta saimme hyvän kuvan ja näimme miltä aito pussieläin näyttää :) Muuten eläintarhassa olikin meille jo tuttuja eläimiä. Yksi uusi tuttavuus mahtui kuitenkin joukkoon, nimittäin echidna. Kyseessä on siili, jolla on takajalat väärinpäin! Siilin takatassuissa varpaat osoittavat taaksepäin, jotta esim. pesän kaivaminen on tehokkaampaa. Hyödyllistä kyllä, mutta käytännössä näytti siltä että siiliparalla oli takajalat sijoiltaan!

Kolmas päivä vei meidät Sydneyn kuuluisimmalle rannalle, Bondi Beachille. Rantahiekka on päässyt aina telkkariin saakka, sillä täällä mm. kuvataan kuuluisaa hengenpelastusohjelmaa. Koko päivä kului rannalla maaten, emme oikeastaan tehneet mitään muuta kuin käänsimme kylkeä! Tapasin rannalla vielä nopeasti Julian ja jatkoimme sitten matkaa oman porukan kesken. Illalla herkuttelimme Sydneyn Hard Rock Cafessa ja katselimme kaupunkia monorailin kyydistä. Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin liikkeelle ja seilasimme lautalla Sydneyn edustalla olevalle Manlyn niemelle. Manlyyn pääsee tietäkin pitkin, mutta lautasta näimme koko kaupungin mereltä päin, suurkaupunki näytti hienolta oopperatalon kanssa! Manly oli herttainen pieni kylä, jonka rannalle paikalliset tulevat viettämään vapaa-aikaansa. Kuin tilauksesta täällä oli juuri alkamassa erittäin kiinnostava tapahtuma. Rantakadun Ben & Jerry´s jäätelökioskissa aloiteltiin juuri Free Cone Dayta. Pihalla oli jono herkuttelijoita kun kaikki odottivat ilmaista jäätelöä. Ei kestänyt kaun kun löysin itseni jonosta! Jonotellessa kioskin työntekijät viihdyttivät asiakkaita Ben & Jerry's tietokilpailulla. Kysymys kuului "What flavour has New York on its name?" Minä kiekaisin jonosta "New York Super Fudge Chunk" ja voitin kassillisen palkintoja :) Ei oppi ojaan kaada, eli en minä turhaan ole jäätelöaltaan vieressä opiskellut makuvaihtoehtoja kun käyn kotona ruokakaupassa :)

Viimein tuli aika jättää Australia taakse ja suunnata kohti Uutta-Seelantia. Australiasta jää muistoja niin paljon että niistä riittää kerrottavaa vielä monen tarinan verran. Yllätin itseni useaan otteeseen, tein asioita joita en olisi ikinä uskonut tekeväni, opin ainakin sata uutta asiaa, söin kengurua, sain liudan uusia kavereita ja monia kutsuja käymään kaikkien kotikaupungeissa ympäri eurooppaa. Suosikkikaupunkini Australiassa on Perth, jossa olin ihan ekana, sinne menen vielä joskus toistekin. Parhaat bileet pidettiin Byron Baylla ja parhaat ostokset tehtiin Julian kanssa Surfer´s Paradisessa. Paras ravintola oli japanilainen KuraKura Sydneyssä, täytyy varmaan lähteä joku päivä Japaniin tarkistamaan onko alkuperäinen japanilainen näin hyvää.

Nyt olemme jo koko porukka Uudessa-Seelannissa. Ensimmäinen viikko on kohta takana, joten yritän kirjoittaa pian lisää kuulumisia! Sen verran voin jo paljastaa että helle on nyt loppu ja hytisen sateessa tuulipuvussa...

Tiina