Tonga

Hieman yllättäen löysin itseni Tongalta. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli mennä tässä kohtaa Fijille, mutta saarilla on hiljattain tulvinut niin paljon, että mm. tie lentokentälle on poikki. Hätä ei ole tämännäköinen, Tyynellämerellä riittää saaria. Käänsin siis muutaman sivun matkaopasta eteenpäin. Tongalla kerrottiin olevan rento elämänmeno, ei liikaa turistirysiä ja että paikallinen posti on mangopuun jälkeen vasemmalla. Koska teksti oli vähintäänkin kysymyksiäherättävä, paikka oli lähdettävä tarkistamaan! Pakkasimme laukut Aucklandissa ja suuntasin äitin ja Hennan kanssa kohti Tongaa.

Maan yleistä fiilistä voisi kuvailla laiskaksi. Täällä ihmiset kävelevätkin niin hitaasti, että aina ei voi olla ihan varma seisoivatko he paikallaan vai oikeasti menossa johonkin. Yleistä tunnelmaa latistaa se että kaikki ovat pukeutuneet mustaan. Taksikuskimme vahvisti veikkauksemme - täällä surraan kuninkaan kuolemaa. Maassa on kansallinen 100 päivän suruaika. Tämän ajan koko saari on "koristeltu" mustilla ja violeteilla kankailla ja näitä surunauhoja on siis ihan joka puolella. Helteestä huolimatta kaikilla on pitkähihaiset mustat vaatteet. Mielestäni maan suru oli jokseenkin huvittavaa, sillä kaikki tiesivät kuninkaan kuolleen munuaisvaurioon, koska hän joi liikaa. Tämä ei ole sinänsä mikään yllätys, täällä ihmiset juovat todella paljon ja usein. Saimme Tongasta vähän sellaisen käsityksen, ettei täällä ole paljon muuta tekemistä. Ihmisillä on kyllä jonkun verran töitä, mutta pääasiallisesti maa pyörii varoilla, joita ulkomailla asuvat tongalaiset lähettävät entisille kotisaarilleen. Kovin montaa kauppaa emme löytäneet, mutta Western Unionin rahanvälityskioskeja oli joka nurkassa ja näihin oli aina jono. Ahneiksi paikallisia ei voi kuitenkaan syyttää, koska kellään ei tuntunut olevan käsitystä siitä että turistilla saattaisi olla rahaa. Palveluita oli tarjolla erittäin vähän, eikä niitä juurikaan mainostettu missään. Suurin osa kaupoista oli kiinalaisten omistamia, jolloin turistien rahat menivät heille. Muutamat saarikierrosten tarjoajat olivat pääasiassa alunperin muista maista, mm. Saksasta ja Uudesta-Seelannista. Näillä palveluntarjoajilla oli käsitys siitä mikä turistia saattaisi kiinnostaa, joten he osasivat myös pyytää palveluistaan melkoista hintaa.

Löysimme kuitenkin jonkin verran myös paikallisten palveluita ja yritimme keskittyä näihin. Kävimme mm. lounaalla paikallisessa "kanaravintolassa". Käytännössä tämä tarkoitti luukkua pienen talon seinässä ja kahta pöytää autotien vieressä. Luukulta sai kanaa ja lisukkeeksi tuli joko riisiä tai paikallista perunaa nimeltä breadfruit. Ruoka ei maksanut paljon mitään, eikä ollut gourmeeta, mutta saimme vatsamme täyteen. Syömisen jälkeen rupesimme keräämään roskiamme pois, kun samassa pöydässä istunut paikallinen kysyi voisiko hän saada jämämme. Annoimme toisen paketeista hänelle ja hän söi meidän tähteet hyvällä ruokahalulla. Veimme toisen annoksen jämät takaisin luukulle, jolloin luukun vieressä seissyt toinen paikallinen kysyi saisiko hän viedä meidän toiset jämät koiralleen. Kieltämättä erinomaista kierrätystä, mitään ei mennyt hukkaan, mutta naurussa oli pidättelemistä. Enpä ole ennen käynyt "ravintolassa" niin että muut asiakkaat syövät sen mitä lautaselleni jää ja loput viedään naapurin koiralle...

Paikallisen ravintolan lisäksi äiti päätti lähteä kokeilemaan kampaajaa. Lyhyt tukka oli kasvanut liian pitkäksi ja äiti oli sitä mieltä että häntä ei paljon haittaa jos leikkaus menee vähän vinoon. Ensin tukka pestiin kohtalaisen kylmällä vedellä ja tämän jälkeen istuttiin tuoliin leikkausta varten. Kampaaja kyseli mitä hiuksille oikein tehtäisiin. Äiti pyysi että lyhennetään pari senttiä ja pidetään sama malli. Kampaaja ymmärsi hyvin ja kertoi sitten että sopiiko jos hän soittaa pomolleen. Puhelun jälkeen kävi selväksi että kampaaja ei saanutkaan ohjeita leikkausta varten, vaan että itse pomo tulisi paikalle ja leikkaisi tukan. Siinä sitten odoteltiin että pomo saapuisi, kellään ei ollut käsitystä kuinka pikältä pomo mahtaa tulla. Arvelen että odottelimme vartin verran kun tien viereen ajoi auto ja pomo hyppäsi autosta ulos. Hän leikkasi äitin tukan ns. vapaalla kädellä ja taiteilijan näkemyksellä. Tuloksena äitin tukka lyheni korvien päältä ja sivuilta, muttei ollenkaan pään päältä. Leikkauksen jälkeen tukasta olisi helposti saanut hienon irokeesin, jos olisi ottanut geelipurkin esiin. Lysti ei maksnut montaa euroa ja minä ja Henna nauroimme vatsalihakset kipeiksi kun seurasimme touhua.

Pukeutuminen Tongalla aiheutti meille pientä päänvaivaa. Kaupungilla on suotavaa pukeutua kunnioittavasti. Tongalla tämä tarkoittaa sitä että lyhyet shortsit ja hihattomat paidat eivät ole soveliaita. Uikkareilla ei myöskään sovi kulkea julkisesti, vaan bikinit pidetään hotellin alueella. Paikallisia ei tuntunut helle haittaavaan, mutta meille tämä tuotti melkoisia haasteita. Ensinnäkään meillä ei juurikaan ollut mitään kevyitä pitkahihaisia ja toiseksi meillä oli niin kuuma, että pitkien housujen pitäminen oli oikeasti mahdotonta. Hikoilimme sisukkaasti t-paidat päällä ja yritimme vetää shortsien puntteja vähän alaspäin. Vaatetuksesta huolimatta olisimme mielellämme viettäneet muutaman tunnin kaupungilla. Kävelimme ensitöiksemme sataman turisti-infoon hakemaan lisätietoja mitä kaupungilla voisi nähdä. Ihmettelimme kovasti kun infosta ei juurikaan löytynyt mitään vinkkejä, mitä voisimme nähdä. Kaivoin esille matkaoppaani, josta kävi hyvin nopeasti selville että olimme jo nähneet kaiken matkalla turisti-infoon. Nähtävyyksiin kuului mm. paikallinen posti, kuninkaan hauta, markkinat sekä supermarket. Näistä "nähtävyyksistä" voisin kertoa seuraavaa. Pääpostin seinässä on iso seinäkello, joka on pysähtynyt viisi vuotta sitten. Kello näyttää kaksikymmentä yli kahdeksan, riippumatta milloin tulet kelloa katsomaan. Ilmeisesti kelloa ei ole vielä ehditty käynnistää uudelleen. Kuninkaan hauta on isolla aukiolla, siten että aukio on aidattu sen reunoilta. Niinpä kunkun hautaa voi käydä katselemassa rauta-aidan välistä kymmenien metrien päästä. Keskellä aukoita on iso kasa kukkia, joka on siis se hauta. Markkinoilla myydään mm. banaaneja, kookospähkinöitä ja paikallisia käsitöitä. Myyjät ovat melkoisen laiskoja, tosin heitä ei voi syyttää ainakaan tyrkyttämisestä. Paikallinen supermarket on käytännössä kuin pieni tukku. Kaupan hyllyiltä löytyi mitä turhempia asioita, kuten ruokosokeria 50 kilon säkeissä, 10 kilon pesupulveripakkauksia sekä amerikkalaisia muropaketteja aivan hävyttömään hintaan. Olisimme mielellämme ostaneet paikallisia hedelmiä ja vihanneksia, mutta näitä ei ollut tarjolla. Viereisestä leipomosta saimme valkoista paahtoleipää ja coca colaa, joten näillä mentiin.

Sunnuntaisin Tongalla on kirjaimellisesti lepopäivä. Sunnuntaisin ei tehdä muuta kuin käydään kirkossa ja syödään. Turisteille ei järjestetä sunnuntaisin juurikaan mitään tekemistä, joten meitäkin kehotettiin lähtemään mukaan kirkkoon jos haluamme jotain tehdä. Matkalaukut käytiin tarkkaan läpi ja löysimme kuin löysimmekin kaikille sopivat vaatteet, kirkkoon kun ei ole asiaa shorteilla. Naisilla on oltava yli polven ylittävä hame ja peitetyt olkapäät. Perillä kirkossa totesimme että uusi kungingas saapuu samaan jumalanpalvelukseen, joten kunnon turisteina valokuvasimme kuninkaallisia pensaan alta, kun poliisisaattue saapui kirkon pihaan. Itse jumalanpalvelus on hyvin samankaltainen kuin suomalainenkin versio, ainoana erona on se että Tongalla kirkossa oikeasti lauletaan. Kirkoista raikaa vahva laulu, joka yltää muutaman korttelin päähän ja laulu on kaunista. Voisin kutsua laulajia jopa enkelikuoroksi, laulua kuunteli oikein mielellään.

Tonga ei ehkä täyttänyt odotuksiamme Tyynenmeren paratiisista, mutta ainakin viikko oli rento! Ohjelmaa ei ollut liikaa, ravintolan listalla ei ollut liian paljon vaihtoehtoja ja sää oli pääasiassa aurinkoinen. Tongasta jää mieleen äärimmäisen ylipainoiset paikalliset ihmiset, jotka laahustavat pitkin kaupunkia kaislahameissaan. Autojen kunto on järkyttävä, en usko että yksikään menopeli menisi läpi suomalaisesta katsastuksesta. Kokeilimme mm. hotellikuljetuksen pakettiautolla, jossa oli etupenkin puolella lattiassa kaksi reikää. Koska minä satuin kiipeämään etupenkille, kuski peitti toisen reiän ruokalautasella, jossa oli vielä puolet hänen lounasspageteistaan. Takapenkillä ei voinut istua kuin tokalla penkkirivillä, koska ensimmäiseltä riviltä puuttui kaikki pehmusteet ja jäljellä oli vain penkin metallikehikko ja vaijerit. Olimme melko varmoja että autolle käy ns. riemukuplat, että auto halkeaa puoliksi ja etuosa ajaa omille teilleen kun auton takaosa jää matkan varrelle tien viereen.

Hyvästelin äitin ja Hennan viimeisenä aamuna ja he lähtivät takaisin kohti Suomea. Melkein neljän viikon yhteinen loma meni tosi nopeasti ja jatkan taas itsekseni eteenpäin. Jäin odottelemaan omaa iltalentoani takaisin Aucklandiin. Viimeisenä kirjoitin hotellimme vieraskirjaan. Luin parin muun matkailijan kertomukset ja huomasin kirjan sivuilta mm. hääparin kehut. Juuri vihitty pariskunta oli viettänyt Tongalla häämatkansa ja kehunut paikan maasta taivaaseen. Ajattelin etten ikinä valitsisi Tongaa omaksi häämatkakohteekseni, mutta jäin kuitenkin miettimään asiaa. Iltaan mennessä olin tullut siihen tulokseen, että jos on riittävän rakastunut toiseen, niin taitaa olla ihan sama missä häämatkansa viettää. Jos saa olla toisen kainalossa ja millään muulla ei ole väliä, niin suosittelen Tongaa lämpimästi. Täällä ei kukaan häiritse!

Tiina

Ps. posti oli mangopuun vieressä, aivan kuten matkaoppaassa sanottiin! Tänne olisi myös saanut omaa postia perille osoitteella Poste Restante, Tonga Post, Tongatapu, Tonga :)